Ensiksi ilmoitti Asplund että John ja Selim nyt olisivat tilaisuudessa ottamaan yhtiössä vielä avonaisena olevan viidennen osan, kun kippari Saira on suostunut heille lainaamaan tähän tarvittavat 10,000 markkaa. Helander selitti ettei mainittua osuutta enää voida tällä summalla saada, vaan että se maksaisi viidennen osan liikkeen nykyisestä arvosta.
Mutta emmehän mekään ole enempää maksaneet, sanoi Asplund, ja
Nurhosille on tämä osuus alkujaan luvattu.
— Heille on luvattu oikeus päästä osakkaaksi, mutta hinnan tulee olla liikkeen arvon mukainen. Silloin, monta vuotta sitten, kun yhtiö perustettiin, olisi hinta ollut 10,000 markkaa. Suottako me siis tässä oltaisiin vuosikausia rimpuiltu vekseleissä, kerjätty takausmiehiä, kiinnitetty rahojamme ilman mitään hyötyä, itse vaan maksaen niistä kalliita korkoja. Meidän voitto-osuutemme on jätetty liikkeesen ja pitäisi siellä löytymän, sanoi Helander.
— Nyt on parempi ostaa minun osuuteni kuin uusia osia ajatella, sanoin.
— Ja minun, yhtyi Helander.
— Teillä on omat selityksenne, vastasi Asplund miettivänä.
Nurhonen kysyi paljoko minun osuuteni maksaisi?
— Neljännen osan liikkeen nykyisestä kirjanpitoarvosta, vastasin.
— Kylläpä te tahtoisitte hyötyä.
— En enempää kuin minkä muutkin ovat hyötyneet, vastasin.