— Ostakoot sitten Nurhoset niillä Sairan rahoilla.
— Eivät ne siihen riitä.
— Silloin ei auta muu kuin myödä sille, joka tästä pesästä pelastaa.
— Kovin ikäväähän tuo olisi Nurhosillekin, jos osuudet aivan tuntemattomien vieraitten käsiin joutuisivat, sanoi Asplund.
— Sille minä en mitään voi, vastasi Helander. Teillä on asiat järjestyksessä, mutta kun ne tahdotte sotkea, niin sotkekaa.
— Ettekö te voi suostua meidän esityksiimme? kysyi Asplund.
— Emme.
— Mahdoton meidänkin on teidän osuuksianne ostaa.
Helander jatkoi kävelyään.
— Sitten ei löytyne muuta keinoa kuin ilmoittaa koko liike myötäväksi, sanoin minä.