— Olemme ihmetelleet, sanoi Asplund tänään, ettet ole käynyt entistä taloasi katsomassa kun paikkakunnalla kerran olet oleksinut. Jos minä olisin kaupungissa ollut, olisin käynyt sinua tapaamassa.
Selitin monasti käyntiä ajatelleeni, mutta on se juuri hänen poissaolonsa takia jäänyt tekemättä.
Asplund kertoili kaikista asioista peittelemättömästi ja avonaisesti. Monta vaikeutta oli heillä ollut voitettavana, vallankin ensi aikoina, mutta sitten kun lasten kengät kuluivat, on kaikki taas mennyt säännöllistä menoaan. Hänkin on luovuttanut osan osakkeistaan Nurhosille, joten veljekset nyt suurimmaksi osaksi omistavat liikkeen kokonaan.
— Rouva vainajan toiveet ovat siis toteutuneet, sanoin.
— Ovat kyllä. Ei hänellä paljoa ajettavia asioita maailmassa ollutkaan, siksi kai hänen pyyteensä toteutuivatkin. Kun siinä ei vaan olisi tapahtunut vääryyttä muita kohtaan.
— Hm, vastasin. Eiköhän kaikki ihmiset maailmassa lopullisesti toimi enemmän tai vähemmän itsekkäästi, niin ettei jonkun pienempi onnistuminen ollenkaan tarvitse tuottaa omantunnon vaivoja toisille.
Hän ei vastannut siitä asiasta, vaan jatkoi hetken perästä.
— Kovin minua kuitenkin ovat vaivanneet ne vanhat asiat, vallankin se Nurhosen poikamainen äänestys silloin kokouksessamme. Vaikka erimielisyyttä olikin, olisin sentään eronkin toivonut tapahtuvan sovinnossa ja ilman katkeruutta. Ilman sinua ja Helanderia emme aikanaan kuitenkaan olisi minnekään päässeet. Olen monasti ajatellut teidän kenties olleen niinä erimielisyyksien aikana oikeassakin.
Pyysin ettemme niistä enää puhuisi ja niin siirtyi keskustelumme kaupungin muihin asioihin. Asplund on luopunut myöskin sanomalehden toimittajan tehtävistä. Kolmatta lehteä ei ole perustettu, eikä entinen persoonallinen puoluejako enää sellaisenaan olemassa.
— Uudet yleisemmät puoluesuunnat ovat täälläkin muodostuneet, sanoi hän. Se vanha juomakauppakysymys on jo monta vuotta ollut ratkaistuna. Paria vuotta myöhemmin olivat kaikki yksimielisiä siirtämään oikeudet yhtiölle.