Seisahtukaamme tässä, kauemmaks'
Ei sovi sotarinnasta mun mennä.
Näin kauaskaan en sielt' ois lähtenyt,
Jos heikkoudest' en ois nääntynyt,
Kun vertani jo liian vuodatin.
Käy kypärilläs vettä noutamaan
Lähellisestä lähtehestä, että
Tulista kieltä sillä jäähdytän
Ja kasvoiltani verta virutan.
(Aseenkantaja menee).
Henk' olisi nyt tosin vielä altis,
Vaan liha kuoleva on aivan heikko.
(Eräs pakeneva nuorukainen tulee).
Nuorukainen.
Voi, kuninkaani, päivää murehen!
Uroosi, Israel, on kaatunut.
Sen surusanoman nyt sulle tuon.
Saul.
Sun Jonathanin joukost' olevan
Ma tunnen. Sano, onko poikani
Jo kuollehena? Sitä varmahan
Sa voivotellen aiot ilmoittaa.
Nuorukainen.
Pois Israelin kunnia on hän.
Jo murrettu on kilpi väkevän.
Hän, jonka jouts' ei ennen harhaillut
Tapettujen verestä eikä nyt,
Kedolla kirotull' on kaatunut.
Nyt kukkas, Israel, on nääntynyt.
Saul.
Eläissähän hän oli mulle kallis,
Kalliimpi kenties vielä kuoltuaan.
Rakasta muistoaan en suinkaan sallis
Ma vaihtumahan kultaan kaiken maan.
Mua virvoittaakses kerro kuolostaan.