Haa, mitä tämä, onko väkivaltaa?
Niin paljon en sun luullut paatuneen.
Mä ymmärrän, sä kuninkuutes arvon
Syvästi tunnet loukatuksi nyt.
Näin Herran sana on, jonk' ilmoittaa
Hän sulle kauttan' ehkä viime kerran:
Niin huokeasti Israelin Herra
On valtakunnan sulta repivä,
Kuin repiä ja taidat heikon vaatteen.
Sen sanonut on Sankar Israelin,
Jok' ei voi valhetella eikä pettää,
Sill' ei Hän ole heikko ihminen.
Saul.
Nyt erhetyt, en aio väkivaltaa
Ma kohtahasi käyttää, mutta pyydän,
Ett' Israelin vanhimpien nähden
Ja kaiken kansan todistajan' ollen
Käyt kanssain Herraa rukoilemahan
Ja uhraamaan sovinto-uhria.
Samuel.
Et katuvaiselta nyt juuri näytä.
Sa muistanet, mit' äsken ilmoitin:
Vilpittömällä jos et sydämellä
Voi lähestyä Herraa, paremp' on
Ett' uhrias et ollenkaan vie Hälle;
Sa Jumalaasi sillä suututat.
Kun katumuksen tunnet totisen
Ja kaipaat Herraa vakavalla miellä,
Käy luokseni mun Ramatahan, siellä
On huoneeni ja Herran alttari,
Ja katuvana löydät Herrasi.
(Samuel lähtee. Kansa hajoo riidellen mikä Samuelin, mikä Saulin puolesta).
Neljäs kohtaus.
Samalla paikalla.
(Saul, Abner ja Doeg, joka likeltä on tapauksia tarkastellut).
Saul (ajatuksiinsa vaipuneena).