Vaan mulle lienee aikani jo tullut
Nyt tai ei koskaan.
(Saulille).
Herra kuningas, Suo palvelijas sana sanoa.
Saul.
Ken olet sa ja mitä tekemistä
On sulla täällä? Sala-nuuskijana
Liet menojani täällä tarkastellut.
Doeg.
Ma Doeg olen, Edomealainen,
Jonk' kurjan päälle äsken kanneltiin.
Vaan, kuningas, sit' ällös uskoko,
Se vihamiesten vaan on valhetta,
Jotk' aina ovat mua vainonneet
Mun muukalaisen syntymäni tähden,
Vaikk' Israelin Herran sääntöjä
Ain' olen kuuliaisna noudattanut
Jo lapsuudesta, jolloin vankina Ma
Jouduin Samuelin huoneen orjaks'.
Sa jalomielisnä mun, kuningas,
Käsistä päästit vihamiesteni.
Se jaloutes', armollisin herra,
Jonkalaist' Israelissa en enne
Viel' ole nähnyt, voitti sydämeni,
Ja halu harras nousi mieleheni
Eloni sulle palveluksekses
Ja työni kaikki saada uhrata.
Oi kuninkaani, älä halveksi,
Ett' olen halpa, ehkä vielä sulle
Voin heikkoudessainkin hyödyks' olla.
Saul.
No missä voit sä tehdä palvelusta,
Sa hyötyäni miten tartuttaa?
Doeg.
Kuin äsken lausuin, lapsuudessani
Jo jouduin vangiks' Israelin maalle
Ja palvelijaks' Samuelin huoneen.
Siell' uskollisen palveluksen kautta
Profeetan poikain uskotuksi pääsin
Ja heiltä aina kuullakseni sain
Salaisimmatkin neuvot Samuelin
Ja menot kaikki pappein säädyssä.
Ja uskottunansa ma olen vielä.
Kun äsken näin mä, kuinka häpeäksi
Kääns' Samuel sun jaloutesi —
Suo, armollisin herra, anteheksi,
Ett' uskalsin mies halpa, mitätön
Näin tarkastella töitä ylhäisten —
Niin mieleheni johtui ajatus,
Ett' apua voin tehdä herrallein,
Jos ilmi saatan Samuelin neuvot
Ja pappein juonet, joista tiedon saan,
Kuin ennenkin, omilta huoneiltaan
Jo ennenkuin ne työhön ehtivät
Ja kapinahan istuintasi vastaan.
Siin' ehkä taidan sulle hyödyks' olla.
Saul (itsekseen).