Päämiehemme ja sankarimme Abner
Hyvästi voi ja kaikki toimittaa.
Vaikk' en ma saata rauhan sanomia,
Suo uskollisen palvelijasi
Ain' armoissasi olla kuitenkin.
Näin käski hän mun sulle kertomaan:
Taas alkeissa on sota ankara;
Filisteasta suuri sotalauma
Yl' Israelin rajojen on syössyt.
Kun väki varsin vähälukuinen
On Abnerilla, että sillä kauan
Hän vastustella voisi vihollista,
Niin pyytää hän sun kokoon kutsumaan
Kaikk' kelvolliset miehet tappeluun
Ja itsenkin sun sinne rientämään;
Sill', arvelee hän, kussa kuningas
On saapuvilla, siellä miehuuskin.
Saul.
Kun väsynehet voimas' virkistänyt
Tääll' olet, riennä kohta sanomaan
Ett' apua on Abner kohta saava.
Ma huolestansa häntä paljon kiitän.
(Sanansaattaja menee).
Mist' urhosuus ja tämä rohkeus
Filisteaan yht'äkkiä on tullut?
Unohtanutko kurja kansa on
Sen kurituksen, jolla rankaisimme
Me ennen häntä ylpeydestään?
Mit' arvelet sä tästä, Jonathan?
Mun luuloni on, että täältä sinne
On joku lintu viekas viestit vienyt,
Ett' eripuraisuus on maassamme.
Hän luulee, että riita pappein kanssa
On sotavoiman meiltä heikontanut.
Ma toivon heille kohta näyttäväni,
Ett'ei viel' ole tylsä Saulin miekka,
Vaan terävä kuin kalpa kostajan.
Nyt verisehen sotisopahan
Me pukeuta saamme, Jonathan,
Koht' aamukoissa valmiit ollaksemme
Ja sotaisihin toimiin käydäksemme.
Jonathan
Se oikein on, ja suosiollasi
Käyn tärkeähän työhön valmistaimaan.
(Menee).
Saul.
Levolle saatte, lapset, lähteä.
Ma antaa tahdon teille jäähyväiset
Ja siunauksen, koska aurinkoinen
Silmänsä säkenöivät maalle luo.
(Merab ja Mikal menevät).
David.