Suloinen ruhtinatar, suruni
Se juur' on, että kodin lämpimässä
Vaikk' kyllä löydän siellä rakkautta
Mun viettää täytyy aika, jolloin kaikki,
Mit' Israelissa on miestä vaan,
Edestä maamme saavat kilvoitella.
Ei kunniata sitä mulle suo
Isäni tahto eikä kuninkaan.
Mikal.
Ahaa, jo tunnen sairautesi;
Se, huomaan nyt, on himo kunniaan.
Ai, ai, se kappale on vaarallinen,
Se kunnia, niin siitä kerrotaan.
Se loistollaan on monta vietellyt
Peräänsä juoksemaan ja kadoten
Vaan valjun varjon heille heittänyt.
En himon luullut koskaan minkään-laisen
Sijaansa voivan sielussasi saada;
Niin puhtaalta se näytti maallisista
Riennoista mulle, aina taivaallista
Se muistutti kuin pyhä temppeli.
Mi kunnian himohon vietteli
Sun mieles' ylevän?
David.
Oi ruhtinatar
Sit' ällös luulko, sill' ei kunniatar
Mult' ole mielen rauhaa ryöstänyt.
Sen ääni rinnassan' ei kai'u nyt,
Vaan tunnon ääni vilpitön se on,
Jok' ei mun kurjamaiseen lepohon
Suo vaipua. Se mies on kelvoton
Jonlaista tuskin Israeliss' on —
Jok' ei nyt soisi siellä olevansa,
Kuss' oikea ja jalo Herran kansa
Edestä maansa Herran lahjoittaman
On sotimassa, valmis antamahan
Sen hinnaksi verenkin rinnastaan.
En ansaitsisi asujana maan
Näin kalliin olla, jos en pisaroita
Vereni voisi vastaan pakanoita
Sotiessani sen eteen vuodattaa.
Siit' estämys mun murheiseksi saa.
Mikal.
Sen uskonkin, jos oikein tunnen sun;
Se olisi mun tietää pitänyt
Alusta kohta. Ällös murheinen
Siit' olko, ett'et sankarina saa
Ajalla tällä verta vuodattaa,
Se Jumalan on ehkä sallimus.
Hän tuomioissans' onpi tutkimaton
Ja kuoleville käsittämätön.
Vaan runsahilla hengen lahjoilla,
Joit' antanut on sulle yltäkyllin,
Hän näyttänyt on työnsä tekijäksi
Ja sankariksensa sun määränneensä.
Siis loistava on sulle tulevaisuus
Ja sankar'-aika vielä nouseva,
Jot' isänikin Saul on ennustanut,
Ja ennustaissa sitä luulen ma
"Profeetain joukoss' olleen Saulinkin".
Nyt unen muistan aivan kummallaisen,
Jonk' äsken yöllä näin mä, mutta jolle
En selitystä minkäänlaista tiedä.
Sen kertoisin nyt, David, sullekin,
Kentiesi jonkun merkityksen siinä
Sun viisautes' voisi älytä,
Mut unelma näin nuoren neitosen
Lie mielestäsi liian lapsekasta.
David.
Se uni kerro, sulo neitonen.
Kun kuulen äänes, murhe vaikenee.
Jos selittäjää Davidist' et löydä,
Niin kiitollisen löydät kuulijan.
Mikal.