Doeg (vielä itsekseen).
No, paisu, paisu, pyhä ukkonen,
Viel' ankarammin —
Saul (astuin likemmäksi).
Doeg, kurja mies!
Kuink' uskallat ja kuulemattomana
Kuninkahasi olla kutsulle?
En kuuroa mä kärsi käskyläistä.
Jos käskyjän' et nopeammin kuule,
Niin leikkautan korvat sulta, konna.
Miss' äsken kuljit kuuloinesi, lausu.
Se voittovirren kaiku Davidille
Lie sunkin äsken kuuroks' saattanut
Mun äänelleni. Tunnusta se, orja!
Ahaa, teill', orjat, luulo varma on,
Ett' aurinkoni on jo laskemassa.
Te luuletten, ett' uudest' auringosta
Jo koiton näitte taivaall' Israelin.
Siis kiire teillä, kurjat, henkeänne
Sen loistehessa lämmittelemään.
Doeg (sivulla).
Hän sellaisell' on tuulella kuin tahdoin.
(Kovaa).
Suo anteheksi, armollisin herra,
Ett' en ma kohta kutsuasi kuullut.
Mun kuuloni se kulki niissä seuduin,
Miss' ääniä sai kuullaksensa, joita
Ei kuninkahan korva kuulla voinut;
Vaan kuuluvilles ovat tärkeät
Ne tulla. Menoja mä silmin, korvin
Nyt tarkastelin, joiden tietäminen
On hyödyksesi, herra kuningas.
Saul.
Sa uskollinen, valpas palvelija!
Kuin ennenkin, ja asiaani valvot.
Nyt tänne lähde mulle kertomaan,
Min tiedon saivat silmäsi ja korvas,
Kun kulkivat ne löytöretkellään.
(Saul, Abner ja Doeg menevät portista puistoon).
No, anna kuulla.