Doeg.
Poissa ollessas
Ma tarkoin tutkin täällä kansan mieltä,
Jonk' on jo pyhä seura pappien
Sun puolestasi poies kääntänyt.
Sä mielestänsä olet kelvoton
Ja kulutettu ase, jonka kautta
Ei voittoa voi saada Israel
Enää, eik' koittaa sille kunnia.
Tää miel' ol' ennen voittosanomaa
Heill' aivan varma, pappein vaikuttama.
Saul.
Ja sanoman kun saivat voitostamme —?
Doeg.
Kas, silloin syntyi uusi elävyys
Ja meno vilkas kohta leirissä.
Nyt kauheasti kättä puristeltiin,
Ja silmin toisen silmään tirkisteltiin,
Niit' iskettiin ja salaviisahasti
Yks toisensa kuvetta nyhkäsi.
Saul.
Mi syy heill' oli siten viekastella?
Doeg.
Sen selvin kuulin heidän kuiskeistaan.
"Nyt", arveltiin, "on Judan jalopeura
Jo vihdoin viimein noussut luolastaan,
Kuin ennustanut profeetain on seura,
Se valtikkaa on tullut voittamaan
Yl' Israelin kaiken. Täyttämys
Jo alkanut on Herran lupauksen,
Ja Saulin huonehenkin hylkäys
On jälkeen Samuelin ennustuksen
Todeksi käynyt, sillä sankaruuden
On voiman Saulin suku hävittänyt,
Ja itsellensä sankarin on uuden
Suvusta Judan Herra herättänyt".