Doeg.
Jos tiellä, jota poljet joka päivä,
Sa huomaisit, ett' orjantappuroita
On juurittunut sekä alkanut
Jo pensahaksi siinä pensimään,
Mit' olisi sun silloin tekeminen?
Kun vastaat siihen, neuvon' ilmoitat.
Abner.
En käytöstä ma kansan horjuvaista
Hyväksi katso, mutta mielestäin
Se itsestään on halpa, mitätön,
Jonk' ylenkatseella voit palkita.
Kun syylliseks' et ole löytänyt
Viel' Isain poikaa, tarpehettomat
Myös ovat kurituksen hankkehet.
Miss' oikea ja selvä vaara vaan
Sun istuintasi uhkailee, siell' aina
On puolellasi miekka Abnerin.
Vaan tuumailuista näistä viekkahista
Mä päästäkseni pyydän, kuningas.
Saul.
En neuvoa sult' ole vaatinut.
Vapaasti suon sun täältä lähteä.
(Abner lähtee).
Nyt näet, Doeg, kuinka inhoa
Sun neuvosi jo niissä nostattaa,
Jotk' ovat, niinkuin Abner, oppineet
Vaan oikeuden tietä kulkemaan.
Kuink' uskaltaisin mielist' ystäväini
Ma huolimatta sitä seurata?
Ma istuimeni horjuvaisemmaksi
Vaan saattaisin, jos mieltäs seuraisin.
Doeg.
Se Herra, joka vallan antoi sulle,
Myös viisaudellaan sun lahjoitti,
Ett' ymmärtää, mi sulle hyödyllist' on,
Sa paremmin kuin palvelijas voit.
En ryhtymähän työhön veriseen
Ma neuvonut kehoittaessani
Sun poistamaan se, mitä haitaksi
Ja vaaraks olla vasta sulle voi.
Saul (itsekseen).
Ja kuitenkin, kuink' äly häll' on tarkka!
Jos jostakin, niin juuri siltä suunnan
On mahdollista myrskyn paisua.
(Doegille).
No, puhu suusi aivan puhtahaksi.