Doeg.
Mi urhoisuus ja mikä miehen into
On nähtävänä täällä. Seuraajaksi
Ma toivon onnen sulle matkallas.
(Menee).
Jonathan.
En ymmärtää voi, mikä saatti sun
Näin pettäväiseen työhön pyrkimään,
Kun kunniaa sull' on jo yltäkyllin.
Sinusta kuitenkaan en luulla voi,
Ett' ainoastaan himo kunniaan
Sun tielle saattais epätietoiselle,
Miss' yhtä varma voitto on, kuin kuolo.
Mi kummempaa, ja tullaksesi kielsit
Vävyksi Saulin, mutta tarjout
Nyt huomenlahjaa hälle hankkimaan,
Jonk' alttiiks annat vielä henkesi.
David.
Mun henkeni on Herran hallussa
Ja synnyinmaani palvelukseen valmis.
Pois alituista poistaa ahdistusta
Ma tahtoisin, jot' ainiahan kärsi
Kansalta Filistean Israel —
Ja kuitenkin nyt, armas Jonathan,
Kun olemme me hetken viimeisen
Ehk' yhdessä, mun anna au'aista
Sun nähdäksesi kaikki sydämeni,
Jot' ennen viel' et tarkoin tuntenut.
Jos muuttaa voisit siihen sijahan,
Miss' on nyt Merab, Mikal sisares,
Niin kaiken alhaisuuten' unhottaisin
Ja elämäni sulle hinnaksi
Edestä kunnian ma tarjoisin
Sun langoksesi silloin tullaksein.
Jonathan.
Vai niin on sinun laitas; sopivampi
Siis mielestäs on Mikal kumppanina
Tiell' elämäsi sua seuraamaan.
Mut Mikal itse onko suostuvampi
Kuin Merab seurahasi lähtemään?
David.