Mä siitä tunnen, että kummallenkin
On viekas juoni vielä vento vieras,
Se vihattu on taikka tuntematon.
Käy tuonnemmaksi, siellä vileämpi
Ja tuulisemp' on paikka. Doeg, Doeg!
Mitenkä neuvot neuvos seuraamista
Mun vastaamaan, kun tili töistämme
On tehtävä?
Doeg.
Sen David vastatkoon,
Kun ehdollansa sitä seurasi;
Et käskyä sä siihen antanut.
Saul.
Vaan kavalaa ja julmaa juonta meiltä
Se oli kuitenkin. Kun Israel
Saa kuulla nämät salavehkehet,
Niin inhosta hän eikö sydäntänsä
Pois puolestani käännä kokonaan?
Doeg.
Sit' älä pelkää; mutta kuitenkin
Parempi ois, ett' itsellesi kohta
Nyt valmistaisit vahvan puolueen,
Jost' oiva sulle turva aina oisi.
Jos soisit, sulle neuvon antaisin,
Ett' Abrielin Meholatilaisen
Itsehesi heimon sitehillä
Sitoisit Merab tyttäresi kautta.
Sa Merab anna hälle puolisoksi,
Jot' ennen hän jo sult' on kosinut.
Sill' Abriel on voimallinen mies
Ja nykyjänsä maansa mahtavin.
Saul.
Näin lupauksen neuvot rikkomaan,
Jonk' urhotyöstäns' annoin Davidille.
Nyt sydämesi kaiken ilkeyden
Toit tietämättäs ilmi. Davidin
Siis tiellä, jolle häntä yllytit,
Iäksi päiväks' uskoit uupuvan,
Et muuten tät' ois mulle neuvonut.
Pois tyköäni mene saatana!
Todeksi nään nyt vanhan sananlaskun:
"Jos sormen annan saatanalle vaan,
Hän käsivarren viepi kokonaan".
Doeg.