Ah, kuninkaani! enkö kertonut
Viel' ole sulle Mikal tyttäres
Ja Isain pojan toistaan lempivän?
Sen tunnustuksen rakkaudestansa
Mä äsken kuulin suusta Davidin.
Todistakoon sen sulle Jonathan
Ja Davidia kauan rakkahana
Ma Mikalin jo tiedän pitäneen.
Siis oma jaloutes, kuningas,
Tien seurattavan sulle neuvokoon.
Saul.
Puheesi jos on totta, Abriel
Saa Merabin ja David Mikalin.
Näin korvata ma voisin kärsimykset,
Joit' äsken tuotin Davidille. Herra,
Pahuuteni nyt käännä onnekseen!
Tuolt' astuvan jo näen poikani,
Hän kulkee tänne johtavata tietä.
Mä silmiänsä viel' en nähdä siedä,
Joist' ehkä kohtaan katkerimman nuhteen.
Araksi synti saatti meidän suhteen,
Kuin synti jälkeen syntiin-lankeemuksen
Sijahan lemmen tuotti kauhistuksen.
(Menee ja Doeg seuraa).
Kolmas Näytös.
Ensimäinen kohtaus.
Saulin huoneessa Gibeassa.
(Saul, Doeg, sittemmin Jonathan, David, Mikal, henki, vartijoita ja niiden päällikkö).
Saul.
Sun myöntää täytyy, niin ei toimellista
Miest' Israeliss' ole yhtäkään,
Kuin Isain poika. Herra nähtävästi
Häll' apuna on hänen töissänsä.
Ken seisoa voi häntä vastahan,
Jonk' kanss' on itse Herra Zebaot?
Ei ihme, että häntä Israel
Niin kunnioittaa miltei jumaloitsee,
Kun autuuden hän suuren saattanut
On maallensa ja vihamiehet lyönyt
Jo useasti, niinkuin silloinkin,
Kun surmalla hän kahdensadan miehen
Paraita Filistean sotureita
Sai multa puolisokki Mikalin.
Vaan mainettansa miksi kauhistun,
Kun on hän poikani ja heimoisuus
Nyt sukuhuni hänen kiinnittää?