Doeg.
Se totta on, ett' on hän toimekas
Ja alamaisistasi mahtavin,
Sen vuoksi juur' on vaarallisinkin.
Vaan yhtä tos' on, että neuvoja
On salaisia Samuelin kanssa
Hänellä ollut. Miks' ei virkkanut
Niist' ole koskaan sulle, kuningas?
Todistajaksi kutsu Bethlehem;
Se kyllä tietää, kuinka Samuel
On salaretkin Isain luona käynyt,
Siell' olevan kun tiesi Davidin.
Sen, kuningas, todeksi näyttää voin,
Ett' uhraamassa käynyt Samuel
On Bethlehemiläisen Isain luona,
Ja, kanssaan hehko, myötään kantanut
Sen öljysarven mainion, jost' ennen
Hän Herran voiteen päähäs vuodatti.
Se tietty myös on, että Davidin
Hän saapuville silloin kutsutti
Kuninkahaksi häntä voidellakseen.
Sa Samuelin tunnet vanhastaan,
Kuink' uhkaustaan täyttää kaikin keinoin
Hän aina koitti, ennenkuin hän tahtoi
Profeetan väärän kantaa mainetta.
Saul.
Todeksi saata se, ja Davidilta
On ennen päivän iltahämärää
Elonsa lanka katkennut. En luulla,
Sit' olisi ma voinut Davidista!
Hän näytti valkeuden enkeliltä
Mun silmissäni, kuin ne kerubit,
Jotk' ympäröivät Herran istuimen.
Oi maailma, sä pesä viekkauden!
Kun siinäkin sä, missä hurskauden
Sa kuvaa kannat, kätket kavaluuden.
Sä vietelläkses ihmis-raukan mieltä
Vaan täytät käärmeen kavalata kieltä.
Doeg.
Jos en mä erhettyne, tulemassa
Tuoll' ovat tänne Mikal, Jonathan
Ja David itse. — Täällä oloni
Lie sopimaton heidän saapuessa.
(Saul nyökäyttää päätänsä myöntäen ja Doeg menee. Jonathan, David ja
Mikal tulevat).
Mikal.
Oi, isä armas, taas niin suruinen!
Tää suru sulla onko ikuinen,
Kun sieluas ei lakkaa vaivaamasta,
Etk' avarasta koko maailmasta
Parantajaa saa sielun haavojen?
Ma kulkisin taa merten aavojen,
Jos, armas isä, sieltä huojennusta
Ma haavoillesi saisin. Lohdutusta
Nyt, puolisoni, kanteleella soita.
Murhetta kokonaan jos sill 'et voita,
Sit' ehkä hetken taidat lievittää,
Kivenkin yhden jos voit vierittää
Sen kuormasta. Täss', isä, kuunnella
Saan soittoansa jalkais juurella.
(Istuu Saulin istuimen astuimille).