Saul.
Petosta, kauheaa petosta! Tänne
Te vartijat aseissa rientäkää.
(Henkivartijoita päällikköineen tulee sisään).
Kiin' ottakaatte kavaltaja kohta
Ja vankeutehen hän saattakaatte.
No, rientäkäätte; miksi kuhnailette
Siin ällistyksissä kuin tuhmat juhdat?
Ahaa, te myöskin salaliitossa
Kanss' olette sen viekkaan pettäjän.
Vartijapäällikkö.
Ken on se pettäjä? Se, kuningas,
Nyt ilmoita, me kohta riennämme
Hänt' ottamaan ja tänne saatamme
Sen kavalan, vaikk' yö sen peittäisi.
Saul (hävehtyneenä).
Ken pettäjä on — sit' et tietäisi.
Kenties sä itse, tuhma tomppeli.
Jonathan.
Nimessä Herran, isä, mieltäsi
Vaan hetki malta. Kiivaudellas
Näin äkkinäisellä sä häpeän
Vaan itsellesi saatat.
(Vartijoille).
Kuninkaan luvalla saatte täältä lähteä.
(Vartijat menevät kummastellen).
Totuuden kunniaksi kuitenkin
Sä itseäsi, isä, hillitse.
Küink' oikeutta taidat lukea
Sa valtakunnassas, jos valtikkas
Vihalle annat murhamiekaksi
Ja himoja ja väkivaltaisuutta
Näin esimerkilläsi yllytät
Vapaasti maassa riehumaan. — Se kohta
Kyll' ilmi saadaan, onko syyllinen
Vai syytön David kavaluutehen,
Jos tutkintoon vaan hiukan aikaa suot.