Saul.
Sua maan ja taivaan kautta vannotan:
Totuutta mulle puhu, sano, etkö
Viel' ole kuulut, kuinka Davidia
On salaa pappein seurass' yllytetty
Valtaani ryöstämään.
Jonathan.
Ma vannon sen
Nimessä Herran, etten kavaluutta
Viel' ole Davidissa huomannut.
Miest' uskollisempaa ei ole sulla.
Jos sellaisia salakavaloita
Seassa pappein löytäisitkin, jotka
Hänt' yllyttää kyll' ovat taitaneet,
Ei syy se ole Davidin. Ken häntä
Voi kuninkaansa pettäjäksi luulla,
Kun useast' on pannut kätehensä
Hän henkensäkin sua puolustaakseen
Filisteaa ja muita vastahan
Ja vahvemmaksi valtaas saattaakseen.
Saul.
Sen kuulla tahdon suusta Davidin.
(Menee ovelle ja huutaa vartijapäällikölle).
Käy Davidia tänne noutamaan.
(Jonathanille).
Niin totta kuin meill' elävä on Herra,
Jok' elämän ja kuolon hallitsee,
Ei pidä hänen kuoleman, jos pappein
Hän viekkautehen on viaton,
Vaan armoissani asuva hän on.
Jonathan
Niin varmaan koita sanasi nyt täyttää,
Kuin syyttömyytensä voi David näyttää.
Toinen kohtaus.
Davidin huoneessa.