Hän, luulen ma, on luona Davidin.
Sen nuori sydän on niin kiintynyt
Uroosen —
Abisai.
Tänne astuu juuri nyt
Hän, Abjatar'kin lähenee sen kanssa,
Ja kolmas tuolla itse David on.
Hän, David, näytäkään ei murheissansa
Nyt enää käyvän, eikä rauhaton,
Kuin äsken, ole.
(David, Asahel ja Abjatar tulevat paikalle).
David.
Pojat Zerujan,
Jotk olette jo maljan katkeran
Mun kanssain juoneet! ken nyt onpi teistä
Mies, jok' ei huoli elämän siteistä,
Hän lähteköhön tielle, joka kulkee
Vaiheella elon, kuolon, kenties sulkee
Matkustajansa siihen paikkahan,
Jost' ei voi palata. Ja kerrassaan
Mä kysyn: ken käy teistä matkahan
Mun kanssain leirihin nyt kuninkaan?
Joab.
Oi, David, etkö tunne meitä vielä,
Meist' ettei kenkään lähteäkseen kiellä,
Jos tuonelaankin käsket? Veljistä
Ma vanhin olen, oikeus siis mulla
On ensimäinen kanssais vaaraan tulla,
Kuin ennenkin siin' olin ensistä.
Asahel.
Kun kunniastas mulle mainittiin
Ja vaaroistas, ma vaivuin unelmiin
Ja kanssais toivoin niitä koittaakseni.
Ei enää estä niistä nuoruuteni.
Siis, ruhtinas, nyt pyydän kunnian
Seurassas olla.