Abisai.
Ett' elävillä silmin kerta vielä
Nyt saamme nähdä nämät kalliot,
En kyllin taida kuolevalla kiellä
Mä kiittää sua, Herra Zebaot!
Sen tunnen nyt mä tunnossani vasta,
Sä ettet, Herra, hyljää vanhurskasta;
Ja häntä vaan voi vaara kohdata,
Jonk' kulkua ei pelkos johdata.
No, Joab, katso, liekö kummempaa
Sun silmäs nähnyt, kuin nyt nähdä saa.
(Näyttää Saulin kaluja).
Joab.
Tää malja kunka? Haa, se Saulin on,
Sen kruunustansa tunnen. Verraton
On työnne olut! David ruhtinas,
Miks' en ma saanut olla kerallas
Sun sankar'-työssäs? Äsken miekaksi
Mun kutsuit, nyt sen huomaan pilkaksi.
Siis Saul on mennyt elävitten mailta
Kätenne kautta?
David.
Sen sa Abisailta
Saat kuulla kohta. Istukaatte tässä.
Kun päivän koitto nähdäksen' on lässä,
Niin lähden tuonne luoksi miestemme
Ilmoittamahan aamu-toimemme.
(Menee).
Joab.
Siis Saul on kuollut?