Doeg (kuultuaan nimensä tulee toisesta sivu-ovesta).
Herrani,
Täss' olen, käskyjäsi odotan.
Saul (vielä unen torroksissa tempaa viereltänsä keihään ja tähtää sillä
Doegia).
Kirottu henki, myös sä häiritset
Minulta lepoani.
Doeg (kumartuin maahan).
Kuningas!
Mua etkö tunne, palvelijatas?
Saul.
Sa Doeg olet, elävänä vielä.
Ma unten hourehissa luulin sun
Pahaksi hengekseni helvetistä,
Jok' otti päälleen muotos saatanaisen
Mua muistuttaakseen ilki-töistä, joihin
Hän kavalast' on mua vietellyt.
Sä elä rauhass'; et sa milloinkaan
Käteni kautta kuolemaan lie luotu.
Kun heikkouten' annoin vietellä
Mun neuvoasi seuraamaan, niin siitä
Ma seuraukset itse kantaa aion,
Enk' uhkaavata siitä kostoa
Osaksi sulle yhtään aio suoda,
Mut kokonaan sen kalkin tahdon juoda.
Vaan mitä sull' on täällä toimitusta?
Et multa saanut tänne kutsumusta.
Doeg.
Kun nimeäni mainitsevan kuulin
Sun äsken, mua kutsuneesi luulin.