Doeg.
Suo anteeksi ja muista lupaustas.
Ja muista, että heikko ihminen
Mä myöskin olen, joka jolloinkin
Voi tuntea, ett' elämässämme
On kohtaloita meillä vastassamme,
Joit' emme tunne itse ohjaavamme,
Vaan joiden johto kokonansa on
Käsissä henkein näkymättömäin.
Näin ollen, oli pakko mullakin,
Profeetain suut kun syystä suljetut,
Kuin itse tiedät, mulle olivat,
Luo noitain mennä neuvon-hakuhun,
Kun keinoa en muuta keksinyt.
Sen anteheksi mulle suonet nyt.
Saul.
Jos neuvoasi seuraisinkin, kuinka
On mahdollista mulle avata
Suut niiden, jotka multa kuolemaa
Odottavat?
Doeg.
Yön pimeydessä
Ja vaatettuna valhepukuhun
Sun käyminen on luolaan Endorin.
Saul (hetken mietittyään).
No, olkoon niin. Käy tietä neuvomaan
Ja palvelija yksi luotettava
Myöt' ota. Teitä tuolla odotan.
(Menee).
Doeg (yksinään).