Jo ammoin tehty täällä työni on.
Nyt joutilasna olen voimaton.
Tääll' olo käy jo mulle tukalaksi,
En henkeäinkään tunne vakavaksi.
Kuningas-kaapu kurjan Saulin yllä
On kulunut, eik' ole luja kyllä,
Ett' elkiäni sillä voisin peittää.
Se suoja siis mun kohta täytyy heittää.
Hänelle, vallassa jo hämmästyksen,
Suuremman vielä saatan hämmennyksen.
Tän' yönä vielä täältä päästä koitan.
Ja varmaan vaarat uhkaavat ma voitan
Sun avullasi, henki kavaluuden.
Sa mulle keinon keksinet viel' uuden.
(Menee).
Toinen kohtaus.
Endorissa, yön aikana. Taivas on synkässä pilvessä
ja ukkonen kuuluu.
(Näytelmäsillan perällä näkyy noidan luola. Ammiel tulee ontuen, sitten eräs kansalainen).
Ammiel.
Hoh, hoh! Toista on tosiaan kulkea näin yön pimeydessä ja raju-ilmassa, kuin kirkkaana päivänä viheriöillä kedoilla kaitsea lammaslaumaa ja riemuita vasikkain kipakasta. Nyt, Jumala paratkoon, iloitsevat Filistean pakanat oinasteni lihavuudesta, kun minun poloisen pojan täytyy piileä henkeäni heiltä täällä erämaan varjossa. Mutta ken kulkee tuolta? Abrahamin Jumala varjelkoon, jos se vaan on joku vihollinen. (Vetäytyy syrjään ja kansalainen tulee esiin). Ahaa, naapurinihan tuo onkin. (Kovaa). Hei ystävä, oletko sinäkin lähtenyt tänne yön selkiin? Mitä täällä toimitat?
Kansalainen.
Ammieliksi tunnen sun äänestäs. Vielähän kysyt, mitä täällä toimitan, kun varmaan tiennet, miksikä hävityksen pesäksi pakanat ovat kotini tehneet. Töin tuskin pelastin kurjan henkeni hävityksestä, johon kaikki omaisuuteni joutui.
Ammiel.