Kurjuutta, kurjinta kurjuutta! Minultakin on kallista tavaraa ryöstetty. Hirveätä on näin suojatonna ja rampana kuljeskella raju-ilman vallassa.
Kansalainen.
Niin, Israel! majasi ovat kukistuneet, taivaasi on synkkä ja kauhistava ja uhkaa ukkosen liekillä maallesi peri-häviötä.
Ammiel.
Oletko tosiaankin kaiken tavarasi hukuttanut? Tottahan sulle kumminkin niin paljo jäi, että voit maksaa mulle velkasi, jolla tuonnoin sinua tarpeessas autin. Vahinko, jota kärsin, pakoittaa mun sitä sulta vaatimaan.
Kansalainen.
Oletkos mieletön? Kuinka luulet nyt voivani suorittaa sulle velkani, kun ei rahtuakaan tavarastani jäänyt? Jo ennen tätä oli omaisuuteni sodan kustannuksista ja kuninkaan veroista niin vähentynyt, että velkaannuin ja velkamiesteni armosta vaan pystössä pysyin.
Ammiel.
Kurjan kuninkaamme syy on tämä kaikki. Mitä hän itse ei ehtinyt meiltä ottaa, sen hän toimitti vihollisten jalkoihin. Häneltä on tämä onnettomuus tullut.
Kansalainen.