Hänen kohotessaan tarttui Psyke heti molemmin käsin puolisonsa oikeaan pohkeeseen kuin mikäkin ilmamatkan surkea lisä ja kohti pilviä liitävän saattueen jälkijoukko, mutta vaipui vihdoin uupuneena maahan.

Mutta eipä maassa makaavaa Psykeä jumalrakastaja heti hyljännyt, vaan lensi lähimpään sypressiin ja puhutteli sen korkeasta latvasta ankarassa mielenliikutuksessa häntä näin: "muistamatta äitini Venuksen neuvoja, joka oli käskenyt että sinun piti rakastuman kurjaan ja vihoviimeiseen mieheen ja että sinut piti saatettaman mitä halvimpaan avioliittoon, riensin minä itse päinvastoin rakastajana luoksesi. Mutta siinä tein kevytmielisesti, sen tiedän, ja itse minä mainio jousimies haavoitin omalla nuolellani itseni ja tein sinut vaimokseni, tietysti jotta näyttäisin sinusta hirviöltä ja jotta hakkaisit poikki sen pään, jossa nämät sinua lempivät silmäni sijaitsevat. Tästä arvelin aina täytyvän sinua varoittaa, tästä tavantakaa hyväntahtoisesti sinua muistutin. Mutta kyllä nuo oivat neuvonantajasi pian saavat minun puoleltani kärsiä rangaistuksensa turmiollisesta opetuksestaan; sinua taas tahdon ainoastaan paollani rangaista". Ja päästyään puheensa päähän hän siivillään kohosi korkeuteen.

* * * * *

Pitkältään maassa Psyke seurasi, minkä voi, katseillaan puolisonsa lentoa ja oli menehtyä haikeihin voivotuksiin. Vaan heti kun välimatkan pituus oli saattanut siipisoudoin poistuvan puolison näkymättömiin, Psyke viskautui lähimmän virran äyräältä suinpäin syvyyteen.

Mutta — tietenkin kunniaksi sen jumalan, joka itse vedetkin panee hehkumaan — lempeä joki omasta puolestaan peläten nosti kohta hänet vahingoittumatonna pyörteellään kukkealle ruohorannalle. Virran törmällä sattui juuri istumaan maalaisjumala Pan, syleillen vuorijumalatarta Kaikua ja opettaen tätä kaiuttamaan kaikenmoisia ääniä; lähellä rantaa ailakoivat hajallaan laitumella vuohet, joen rantalehviä järsiskellen. Pukkijalka jumala, joka, ties mitenkä, tunsi Psyken kohtalon, kutsuu lempeästi lemmensairaan, uupuneen naisen luokseen ja viihdyttelee häntä rauhoittavin sanoin näin: "sievä tyttönen, minä tosin olen vain maamoukka ja lampuri, mutta pitkä ikäni on minulle opettanut monta kokemusta. Jos osaan oikein arvata tai — niinkuin ymmärtäväiset ihmiset tosiasiassa luulevat — ennustaa, niin sinä, päättäen tuosta horjuvasta ja hoipertelevasta käynnistäsi, ruumiisi tavattomasta kelmeydestä ja alituisista huokailuistasi samoin kuin raukeista silmistäsi kärsit tavatonta rakkaudentuskaa. Kuule siis minua äläkä heittäytymällä jokeen tahi jotain muuta kuolintapaa käyttämällä uudestaan koeta itseäsi surmata. Herkeä suremasta, heitä murheesi ja palvele ennemmin rukouksillasi Kupidoa, suurinta jumalista, sekä koeta maireella alttiudella voittaa hänen suosiotaan, hempeä ja hekumallinen kun on".

Paimenjumalan noin puhuttua, Psyke mitään vastaamatta vain osoittaa kunnioitustaan avuliaalle jumaluudelle ja jatkaa kulkuaan. Mutta melkoisen matkan uupuvin askelin tuntematonta polkua harhailtuaan hän päivän jo laskiessa saapuu siihen valtioon, missä hallitusta piti toisen sisaren puoliso. Saatuaan tietää tämän, Psyke haluaa että hänen läsnäolonsa ilmoitettaisiin sisarelle. Pian viedään hänet sisälle ja senjälestä kuin molemminpuoliset tervehdyssyleilyt on suoritettu, ja sisar tutkistellut syytä hänen tuloonsa, hän alkaa näin: "sinä muistat kaiketi tuumanne kehottaa minua kaksiteräisellä tikarilla surmaamaan hirviön, joka puolison valenimellä kanssani lepäili, ennenkuin se minut poloisen ahmattaan kitaansa nielisi. Mutta heti kun minä, aivan niinkuin oli sovittu, rikostoverini lampun valossa olin vilkaissut hänen kasvoihinsa, näen minä ihmeellisen ja vallan jumalallisen näön: itse tuon Venus jumalattaren pojan, itse Kupidon, sanon minä, leppeään sikiuneen vaipuneena. Ja kun minä moisen ihanuuden näöstä järkkyneenä ja semmoisesta autuuden määrästä hämmentyneenä kärsin siitä, etten voinut tästä nauttia, niin, nähtävästi katalimmasta sattumasta, lamppu räiskäytti hehkuvaa öljyä hänen hartialleen. Siitä tuskasta hän heti havahti unestaan ja huomattuaan minut asestetuksi tulella ja miekalla virkkoi: 'tämän näin hirmuisen rikoksesi vuoksi lähde heti pois aviovuoteeni luota ja pidä itse huolta asioistasi; mutta minäpä aion yhdistää sisaresi — ja hän mainitsi sinun nimesi — laillisella avioliitolla itseeni.' Ja kohta hän käski Lännen puhaltaa minut kartanonsa kuuluvilta pois".

Ei ollut vielä Psyke päättänyt puhettaan, kun sisar, mielettömän himon ja turmiollisen kateuden tutkainten kiihottamana sepittää hätävalheen, että muka oli saanut jonkun tiedon vanhempiensa kuolemasta, pettää siten puolisonsa, astuu kohta laivaan ja jatkaa suoraapäätä kukkulalle. Ja vaikka puhaltaa toinen tuuli, niin hän sokeassa toivossaan hurjanhimokkaasti huutaa: "Ota, Kupido, vastaan minut, arvoisesi puolison, ja sinä, Länsi, kannata valtiatartasi!" Ja samalla hän korkealla hypyllä heittäytyy päistikkaa syvyyteen. Mutta ei hän edes kuolleenakaan voinut päästä haluamaansa paikkaan. Sillä aivan niinkuin ansaitsikin, viskautuivat hänen jäsenensä pitkin kallioiden kiviä ja silpoutuivat. Niin hän menehtyi tarjoten lihoillaan linnuille ja pedoille ravintoa.

Eikä toisenkaan rangaistus kauvan viipynyt. Harhaillessaan näet edelleen Psyke saapui toiseen valtakuntaan, missä samalla tavalla eleli toinen sisar. Ja aivan samoin hänkin oman siskonsa pettämänä ja kateudesta sisaren rikollista avioliittoa kohtaan riensi kukkulalle ja joutui samanlaisen kuoleman uhriksi.

NELJÄS LUKU.

Samaan aikaan kuin Psyke jännityksellä etsien Kupidoa vaelsi maasta toiseen, tämä huokaili lampun haavaa sairastaen ja äidin makuuhuoneessa viruen. Silloin lokki, lumivalkea lintu, joka laineitten merellisten päällitse lentimin liitää, sukeltaa lähelle valtameren syvää syliä. Siellä se pysähtyy Venuksen eteen, joka paraillaan kylpee ja uiskelee, sekä ilmaisee että hänen poikansa on polttanut itsensä ja kovasta haavan tuskasta riutuen makaa epävarmana pelastuksestaan, ja että kaikkien kansojen suussa koko Venuksen perhettä kulkupuheilla ja monenmoisilla herjauksilla soimataan. "Poikasi on muka salalempensä vuoksi vuorilla ja sinä merikylpyjesi tähden vetäytynyt pois, josta syystä ei ole mitään nautintoa, ei suloa, ei hilpeyttä, vaan kaikkialla vallitsee epäjärjestys, raakuus ja siistittömyys; ei ole avioliittoja, ei ystävyyssiteitä, ei lastenrakkautta, vaan kaikkialla on suunnaton sekamelska ja likaisten liittojen vastenmielinen inhottavuus". Tätä puhelias ja perin utelias lintu luskutti Venuksen korviin, raastaen pojan mainetta. Mutta vihan vimmoissaan Venus huudahtaa: "Siispä tuolla kelpo pojallani jo on jokin mielitietty! no ilmoita pois, sinä, joka yksin minua hellästi palvelet, sen nimi, joka jaloa, parratonta poikaani on viehättänyt, oli hän sitten Luonnotarten väkeä tai Vuodenaikain joukkoa tai Runotarten kuoroa tai Sulotarteni palveluskuntaa". Ei jäänyt sanattomaksi kielikello lintu, vaan virkkoi: "en tiedä, armollinen rouva, mutta luulen hänen tulisesti mielivän tyttöä — Psyke nimeltään, jos oikein muistan".