Silloin Venus kovasti närkästyneenä ääneen huudahti: "Jos hän todella rakastaa Psykeä, tuota kauneuteni kilpailijaa ja nimeni riitelijää, niin kaiketi tuo sikiöni on pitänyt minua parittajana, jonka avulla tutustuisi siihen tyttöön". Noin tiuskien hän kiireesti kohoaa merestä, pyrkii suoraapäätä kultaiseen makuukammioonsa ja löytää sieltä, niinkuin oli kuullut, sairaan poikansa. Ovelta jo hän huutaa kurkkunsa täydeltä: "onpa tämä kunniakasta ja syntyperämme sekä hyvän tavan mukaista, että tallaat jalkojesi alle äitisi, vieläpä valtiattaresi käskyjä etkä alhaisella rakkaudella rääkännyt vastustajaani, ja sitten vielä mokomana nulikkana hurjiin kypsymättömiin syleilyihisi hänet suljit, tietysti jotta saisin vastustajastani miniän! Kaiketi otaksut sinä, inhottava tyhjäntoimittaja ja viettelijä, että sinä yksin olet jalosukuinen, ja etten minä muka iältäni enää kykene äidiksi tulemaan. Tiedä siis että aion synnyttää toisen, sinua paljoa paremman pojan — ei, jotta vielä enemmän saisit tuntea häväistystäsi, tahdon tehdä ottopojakseni jonkun kotiorjistani ja hänelle lahjoittaa siivet, liekit, jousen, jopa nuolet, ja koko kalustosi, jota en sinulle antanut tällä tavoin käytettäväksesi. Sillä ei isäsi Vulkanuksen aseista sinulle ole annettu mitään, jotta tuolla tavoin niitä käyttäisit. Mutta hulttiohan olet ollut hamasta varhaisimmasta lapsuudestasi, onhan sinulla terävät kynnet, joilla ilman vähintäkään kunnioitusta niin monasti olet vanhempiasi ahdistanut ja itse emoasi, juuri minua, sinä kuin mikäkin äidinmurhaaja joka päivä saatat vaaraan; ja useasti olet minua haavoittanut, aina muka minua leskenä ylenkatsonut etkä kammoa isäpuoltasikaan, urhoollista ja suurta soturia Marsia. Mitä vielä, hän, jolle lemmensuhteeni huoleksi monasti olet tyttöjä hankkiellut. Mutta kyllä minä vielä laitan niin, että saat katua tätä pilaasi ja tuntea avioliittoasi kirpeäksi ja katkeraksi. Mutta mitä minä, näin pilkkana pidetty kun olen, nyt teen? Minne lähden? Millä keinoin suistan sen hirtehisen? Pyytäisinkö apua vastustajaltani Maltilta, jota juuri tämän poikani himollisuuden vuoksi useasti olen loukannut? Minua kyllä puistattaa puhutella sitä moukkamaista, ryöttäistä naista. Mutta siitä huolimatta ei pidä halveksia koston lohdutusta, tuli se mistä päin hyvänsä. Juuri häntä eikä ketään muuta, tulee minun käyttää kurittamaan tuota veijaria, aukomaan hänen viinensä, ottamaan pois nuolensa, riistämään hänen jouseltaan jänteen, sammuttamaan soihtunsa ja taltuttamaan häntä itseään vieläkin katkerammilla lääkkeillä. Silloin vasta katson kärsimäni loukkauksen tulleen sovitetuksi, kun hän on ajanut pois ne kutrit, joita vähän väliä olen omin käsin silitellyt, niin että ovat kiiltäneet kuin kulta, ja leikannut lyhyiksi ne sulat, joita nektarinesteellä olen sylissäni sivellyt".
Noin nimettyään Venus syöksyi ulos suutuksissaan ja sydännyksissään. Kohta häntä vastaan tulevat Ceres ja Juno. Ja huomattuaan hänen turvottuneet kasvonsa he kysyivät, miksi hän tuikeiden kulmakarvojen alle kätki säteilevien silmiensä sulon. Hänpä virkkoi: "tepä tulette parahiksi osoittaaksenne minulle palvelustanne. Hakekaa, minä pyydän, kaikin voimin käsiini karkulaisvelho Psyke. Eivät kai teiltä ainakaan ole jääneet tuntematta huoneeni kuulu tarina ja poikani tekoset, hänen, jota ei pitäisi pojakseni sanottaman".
Silloin jumalattaret, vaikka hyvin tiesivät, mitä oli tapahtunut, yrittivät lieventää Venuksen riehuvaa kiukkua näillä sanoin: "minkä sellaisen rikoksen, valtiatar, on poikasi tehnyt, että itsepintaisesti vastustelet hänen huvituksiaan ja että mielit tuhotakin sen, jota hän rakastaa? Mikä rikos, me pyydämme, on siinä, että hän on somalle tyttöselle suopeasti hymyillyt? Vai etkö tiedä, että hän on miehenpuoli ja nuorukainen, tai varmaan olet unohtanut, kuinka vanha hän jo on. Vai siksikö että hän on hyvin säilynyt, hän aina tulee sinusta tuntumaan pikku pojalta. Aiotko sinä sitten äitinä, vieläpä mielevänä naisena, aina uteliaasti tutkistella poikasi lemmenleikkejä, nuhdella hänen nautinnonhaluaan, tukahuttaa hänen rakkausseikkailujaan ja ihanassa pojassasi moittia omia temppujasi ja viehätyskykyäsi? Kukahan jumalista, kuka ihmisistä, on salliva sinun sirottaa sinne tänne kansojen kesken lemmenhaluja, kun oman huoneesi Lempeä estät lempimästä ja suljet häneltä naisten kiemailun kaikille yhteisen asepajan."
Siten he nuolten pelosta suopeasti puoltavat ja imartelevat Kupidoa, vaikka olikin poissa. Mutta Venus, närkästyksissä siitä että kärsimänsä loukkaukset saatettiin naurunalaisiksi, riensi heidän edelleen ja lähti kiireisin askelin jälleen merelle.
VIIDES LUKU.
Sillävälin Psyke harhaili sinne tänne, yöt päivät puolisoaan etsiskellen, levotonna mielessään, mutta sitä palavammin haluten, joskaan ei vaimon imarteluilla suuttunutta lauhduttaa, niin ainakin orjan rukouksilla häntä lepyttää. Silloin hän näki edessään jyrkän vuoren huipulla temppelin ja virkkoi: "kunpa vain ei tuolla minun herrani asustaisi?" Kohta hän sinne suuntaa joutuisat jalkansa, joita, vaikka alituisista vaivoista olivat vallan uuvuksissa, kiihotti toivo ja kaiho. Hän kiipee korkeiden harjujen yli ja lähestyy pyhiä sijoja. Siellä hän näkee vehnän- ja ohrantähkiä, toiset läjässä, toiset seppeleiksi solmittuina. Oli siellä myös sirppejä ja kaikkia muitakin elonleikkuuvehkeitä, mutta kaikki hajallaan maassa, huolimattomasti yhteen sotkettuina ja elomiesten käsistä umpimähkään viskattuina, niinkuin tapa on puolipäivän helteessä. Kaikkia näitä kaluja Psyke visusti järjesteli ja asetti kunkin erikseen oikeaan paikkaansa, nähtävästi arvellen, ettei pitänyt laiminlyödä minkään jumalan pyhättöjä ja menoja, vaan koettaa saavuttaa kaikkien hyvänsuovaa sääliä.
Hänen tätä huolellisesti ja uutterasti puuhatessaan, yllättää hänet armas Ceres ja huudahtaa heti kaukaa: "mitä, eikö tuo ole säälittävä Psyke? Kautta koko maanpiirin Venus tuskallisesti etsien ja sielussaan raivoten hakee jälkiäsi, pyytää sinua mitä ankarimmin rangaistavaksi ja vaatii jumaluutensa kaikkien voimien takaa kostoasi. Mutta sinäkö tässä hoidatkin minun askareitani ja ajattelet muuta kuin omaa pelastustasi?"
Silloin Psyke, heittäytyen jumalattaren jalkojen juureen ja kyyneltulvalla kostuttaen hänen jalkateriään sekä hiuksillaan maata laasten, moninkertaisin rukouksin anoi armoa: "kautta viljaatuottavan oikean kätesi, kautta hilpeitten leikkuumenojesi, kautta vasujesi vaiteliasten salaisuuksien, kautta louhikäärmepalvelijaisi siipivaunujen, kautta Sisilian turpeen vakojen, kautta ryöstäjärattaitten ja maan, joka pitää mitä sille uskottu on, kautta Proserpinan valottomien häiden ynnä poistumisen ja tyttäresi valoisan löytämisen ynnä palaamisen, kautta kaiken sen muun, minkä äänettömyydellään verhoo attikalaisen Eleusiin pyhättö — auta säälittävää Psykeä, joka sinulta turvaa anoo. Salli minun vain muutamia päiviä piillä tuossa tähkäläjässä, kunnes mahtavan jumalattaren riehuva kiukku jonkun ajan kuluttua mahdollisesti lientyy tai ainakin minun pitkällisestä vaivasta uupuneet voimani levosta virkistyvät".
[Eleusiin mysterioissa kohdistui jumalanpalvelus etupäässä Demeteriin (lat. Ceres) ja hänen tyttäreensä Persefoneeseen (lat. Proserpina) sekä Iakkhokseen. Kulttitarun mukaan oli Tuonelan valtias Hades (lat. Pluto) ryöstänyt vaunuihinsa Persefoneen, kun tämä leikitteli Sisiliassa kukkanurmella, ja vienyt hänet valtakuntaansa; siellä täytyi hänen sitten muka oleskella toinen puoli vuotta Tuonelan kuningattarena, mutta sai viettää toisen puolen maan päällä äitinsä luona. Tähän taruun perustuvia kohtauksia esitettiin muun muassa yllämainituissa mysterioissa draamallisessa muodossa. Menoihin kuului myös erään salaperäisen vasun näyttäminen, jossa säilytettiin pyhiä symbolisia esineitä. — Vihdoin kuului Eleusiissä palveltujen olentojen joukkoon myös Triptolemos, joka tarun mukaan louhikäärmevaunuissa kulkien opetti ihmiskunnalle maanviljelystä.]
Ceres vastaa: "kyyneliset rukouksesi kyllä minua liikuttavat, ja haluan sinua avustaa, mutta en tahdo joutua huonoihin väleihin sukulaiseeni, jonka kanssa olen vanhassa ystävyyden liitossakin ja joka sitäpaitsi on kelpo nainen. Lähde siis heti pois tuosta temppelistä ja kiitä onneasi etten ole sinua pidättänyt ja vanginnut". — Kun Psyke vastoin toivoaan näin oli työnnetty pois, niin hän kahdenkertaisen murheen masentamana jatkaa matkaansa takaisin ja näkee edessään alla olevan alhon puolihämärässä lehdossa taidokkaasti rakennetun pyhätön, ja koska hän ei tahtonut jättää käyttämättä mitään, jos kuinkakin epätietoista keinoa, joka veisi parempaan toivoon, ja halusi kääntyä minkä jumalan armon puoleen hyvänsä, hän lähestyy pyhää ovea.