Hän näkee puiden oksissa ja ovenpieluksissa riippumassa kallisarvoisia lahjoja ja vaatekappaleita kultakirjaimineen, jotka, samalla kuin todistivat kiitollisuutta jonkun onnellisen tapahtuman johdosta, ilmaisivat sen jumalattaren nimen, jolle ne olivat vihityt. Silloin hän polvistuen ja käsin tarttuen lämpimään alttariin kuivi kyyneleensä ja rukoili näin: "oi Juno, sinä suuren Jupiterin sisar ja puoliso, joko sinä sitten vallitset vanhoja pyhättöjä Samoksessa, joka yksin kerskaa synnystäsi, ensi itkustasi ja ruokostasi, tai vierailet ylevän Kartagon muhkeissa asumuksissa, Kartagon, joka palvoo sinua leijonavaunuissa taivaalla kulkevana impenä, tai hallitset Argoksen kuulua kaupunkia rantamilla Inakoksen, joka sinua Jyrisijän aviovaimoksi ja jumalten kuningattareksi mainitsee, sinä, jota koko Itä naimisjumalattarena kunnioittaa ja koko Länsi lapsenpäästäjäksi kutsuu — ollos äärimäisessä hädässäni 'Juno Pelastajatar' ja vapauta minut, moisten vaivain kestämisestä, uupunut kun olen, uhkaavan vaaran pelosta. Tietääksenihän auttelet pyytämättäkin vaarassa olevia äideiksi tulevia".
Hänen tähän tapaan rukoillessaan ilmestyi heti Juno koko jumaluutensa ylhäisessä arvokkuudessa ja sanoi oitis: "Kuinka mielelläni tahtoisin antaa suostumukseni anomukseesi, jos se lupaukseltani kävisi päinsä! Mutta vastoin miniäni Venuksen tahtoa, jota aina olen rakastanut kuin omaa tytärtäni, arkaluontoisuuteni ei salli minun suoda sinulle turvaa. Sitäpaitsi minua myös estävät lait, jotka kieltävät vastoin isäntien tahtoa ottamasta vastaan vieraita karkulais-orjia".
Tästäkin onnensa haaksirikosta säikkyneenä Psyke, joka ei enää voinut saavuttaa lentelevää puolisoaan, heitti kaiken pelastuksen toivon ja kysyi omilta ajatuksiltaan neuvoa näin: "mitä muita apuneuvoja vaivoissani saattaa enää koettaa tai käyttää, kun ei minua ole voinut hyödyttää jumaltenkaan apu, vaikka olisivat tahtoneetkin sitä antaa? Minne siis minun, moisiin pauloihin kietoutunut kun olen, tulee askeleeni suunnata ja mihinkä suojiin tai pimentoihinkin kätkeytyä ja siten paeta suuren Venuksen pääsemättömiä silmiä? Mikset siis vihdoin ota päälles miehen mieltä, sano urhoollisesti jäähyväisiä turhanpäiväiselle toivonkipinälle, vapaaehtoisesti antau valtiattaresi käsiin ja vaikkapa myöhäiselläkin nöyryydellä hänen riehuvia kiukunhyökkäyksiään laimenna? Kentiespä tulet tuolla äidinhuoneessa tapaamaan hänetkin, jota niin kauvan etsit?" Siten hän, valmiina epäilemättömään nöyryytykseen, ei paremmin, varmaan perikatoon, mietiskeli miten hänen tulisi alottaa rukoustaan.
KUUDES LUKU.
Mutta maallisia keinoja etsimisissään hylkäämällä Venus pyrki taivaaseen. Hän käskee valjastamaan vaunut, joita kultaseppä Vulkanus sirotekoisesti oli silotellut häntä varten ja ennen häitä morsiuslahjaksi tarjonnut, nuo ohentavalla nirhaimella koreiksi viilatut ja kullankäytöstä kallisarvoiset ajoneuvot. Useiden kyyhkysten joukosta, jotka valtiattaren makuuhuoneen ympärillä pesivät, astuu esiin neljä hohtavanvalkeaa ja käyvät hilpeästi tepastellen, kirjavat kaulat pulleina, jalokivi-ikeen alle, ottavat valtiattarensa vaunuihin ja lehahtavat iloisesti niiden edessä lentoon. Jumalattaren vaunuja seuraavat meluavasti piipittäen ailakoivat varpuset, ja muut suloisesti livertelevät lintuset mesisäveliä kaiuttaen julistavat jumalattaren tuloa. Väistyvät pilvet, avautuu Venukselle taattonsa, Taivon [Taivas = Uranos, josta Afrodite oli saanut alkunsa], laki, ja ylin ilmakehä ottaa riemulla vastaan jumalattaren. Eikä suuren Venuksen sulosointuinen seurue säikähdä kohtaavia kotkia eikä hahmailevia haukkoja.
Siten hän suuntaa kulkunsa suoraapäätä Jupiterin kuninkaanlinnaa kohti ja kopeasti vaatimalla vaatii vahvaäänisen jumalan Merkuriuksen apua. Ja siihen nyökäytti suostumuksen merkiksi Jupiter tummilla kulmakarvoillaan. Silloin Venus voitonriemussaan Merkuriuksen seuraamana kulkee alas taivaasta ja virkkaa tälle kiihkeästi: "arkadialainen veljeni, tiedäthän ettei sisaresi Venus ilman Merkuriuksen apua milloinkaan ole mitään saanut aikaan, eikä sinulta ainakaan jää huomaamatta, kuinka kauvan olen turhaan hakenut piilevätä piikaani. Ei siis ole muuta keinoa jälellä kuin että kuuluttamalla julkisesti julistat palkinnon hänen löytämisestään. Laita siis niin, että joudutat käskyäni ja ilmoita selvästi ne tunnusmerkit, joiden avulla hänet saattaa tuntea, jottei kukaan voisi tietämättömyydellään puolustaida, jos on tehnyt itsensä syypääksi karkulaisen luvattomaan salaamiseen". Näin lausuen Venus samalla ojentaa hänelle kirjan, jossa oli Psyken nimi ynnä muuta asiaan kuuluvaa. Senjälkeen hän oikopäätä läksi kotiin.
Ei Merkurius jättänyt käskyä noudattamatta, vaan juosten sinne tänne pitkin maita mantereita hän tällä tavoin suoritti hänelle uskotun julistajantoimen: "Jos ken voi paosta kiinniottaa tai ilmoittaa, missä piilee karannut kuninkaantytär, Venuksen piika, nimeltä Psyke, niin menköön Murcian rajapatsaiden taakse Merkurius kuuluttajan puheille; ja ilmiantonsa palkkioksi hän Venukselta itseltään on saapa seitsemän suloista suukkosta, joista yhden maireen kielen kosketuksesta oikein medenmakean".
[Roomassa oli Palatinus- ja Aventinus-vuorten välisessä laaksossa lähellä Circus Maximuksen kaakkoisosaa Murcia nimisen jumalattaren kappeli, jonka mukaan kilparadan mainitussa päässä olevia rajapatsaita kutsuttiin Murcian rajapatsaiksi (metae Murciae).]
Merkuriuksen tällä tavoin julistaessa nostatti moisen palkinnon halu kilvan kaikkien innostuksen. Tämä seikka se varsinkin teki lopun kaikesta Psyken vitkastelusta, ja hän lähestyi valtiattaren ovea. Siellä juoksi häntä vastaan muuan Venuksen palveluskuntaan kuuluva, nimeltä Tuttavallisuus, ja kivahti niin kovasti kuin suinkin saattoi: "vihoviimeinkö, kelvoton piika, alat muistella että sinulla on emäntä? Vai kuvitteletko, muun luonteesi huimapäisyyden lisäksi, ettet muka tiedä kuinka paljon vaivaa me sinua etsiessämme olemme kestäneet? Mutta olipa onni että jouduit juuri minun käsiini ja takerruit jo itse kuoleman kynsiin, tietysti jotta paikalla saisit kärsiä rangaistuksen mokomasta uppiniskaisuudestasi". Ja rohkeasti hän tarrasi hiuksiin sekä laahasi kädestään Psykeä, joka ei ollenkaan tehnyt tenää.
Kun nyt Venus äkkäsi että Psyke oli tuotu sisään ja viety hänen eteensä, jumalatar rämähti reheimpään nauruunsa, sellaiseen kuin on tapa vihastuneilla, ravisti hänen päätään, sivalsi häntä oikealle korvalle ja virkkoi: "vihdoinko olet hyväksi nähnyt tulla tervehtimään anoppiasi? Vai oletko pikemmin tullut katsomaan puolisoasi, joka sinun aikaansaamastasi haavasta häilyy hengenvaarassa? Mutta ole huoleti, kyllä minä otan sinua vastaan niin kuin hyvää miniää tulee". Ja hän lisää: "missä ovat piikani Huoli ja Suru?" Kutsuttuaan nämät sisälle hän jätti Psyken heidän kidutettavakseen. Nepä emännän käskyn mukaisesti pieksevät ja muutenkin rääkkäävät Psykeä, jonka jälkeen ne jälleen tuovat hänet valtiattaren eteen. Silloin Venus uudestaan ratkee nauruun ja virkkaa: "kas, kuinka hän koettaa herättää sääliäni viittaamalla tilaansa. Pian kai hän tulee onnellistuttamaan minua mainiolla jälkeläisellä. Voi tosiaan minua miekkoista, joka kukkeimmassa iässäni saan isoäidin nimen, ja halvan piian poika tulee käymään Venuksen pojanpojasta. Kuitenkin, houkkiohan minä olen, joka suotta tätä perheeni jäseneksi sanon. Suhdatonhan on tuo avioliitto, ja kun se sitäpaitsi on solmittu maakartanossa ilman todistajia ja isän suostumusta, niin sitä ei voida katsoa lailliseksi; näin ollen hänestä tulee äpärä, jos nimittäin ensinkään annan asian mennä niin pitkälle".