"Kysymme kapteeni Thomasilta asiaa", sanoo Balasco, "eli oikeammin, kysykää te häneltä! Minä olen vaan vieras aluksessa enkä tahtoisi saattaa mitään ikävyyksiä naisille." Hän huutaa kapteenia ja pyytää hänen tulemaan perään.
Tämä tekee ja vastaa Masticin kysymyksiin lyhyesti: "Ovat, aseet ovat pantu lastiruomaan. Mitä teillä on sen kanssa tekemistä."
"Olen tullivirkamies", vastaa salapoliisi, "ja minulle suodun valtuun voimasta otan minä nämät aseet takavarikkoon Yhdysvaltain puolueettomuutta rikkovina salatavaroina."
"Aivan oikein. Tästä hetkestä saakka ovat ne teidän", virkkaa Balasco, keskeyttäen kapteenin joka murisee jotakin "kirotusta julkeudesta ja hänen alusoikeuksiensa loukkaamisesta." Sitten kiiruhtaa Espanjalainen kaatamaan öljyä raivoisille laineille sanomalla: "Aseet ovat luonnollisesti teidän, señor Mastic, siitä ei ole kysymystäkään. Mutta miksi häiritsitte naisia tällä hauskalla huviretkellä oltaessa? Palatkaamme takaisin Smaragdisaarelle, jonne meidän kuitenkin pitää, ja huomisaamuna varhain voitte ne ottaa yhtä hyvin kuin tänäkin iltana. Virallinen takavarikkoon-otto täällä, asevarojen nosto lastiruomasta ja vienti maihin pidättäisi Lentokalaa useita tunteja. Viipyisi niin kauvan, ennenkuin se saapuisi takaisin kotiin, että mr Vanstone ja niinikään hänen tyttärensä tulisivat levottomiksi."
"Niin, olen peloissani, että pikku Gertie kävisi tuskaiseksi", sanoo
Mastic ja repii empien päätänsä.
"Te annatte siis jahdin kääntyä takaisin Smaragdisaarelle tänä iltana?" kysyy Balasco, jonkin verran levottomuutta äänessään.
"Annan, — mutta minä seuraan mukana!" sanoo salapoliisi päättävästi.
"Mitä? Jahdissako?"
"Muussa tapauksessa annan viedä aseet ylös lastiruomasta laiturille tänä iltana."
Sisustassaan Balasco raivoaa, mutta ulkoa on hän tyyni. Hän tointuu heti entiselleen ja sanoo kapteenille: "Mr Masticin ehdotus on paras. Ei kenenkään tarvitse tietää, että hän on laivassa. Teillä kait on joku paikka hänelle tuolla alhaalla arvatakseni."