"On, voin antaa hänen saada perämiehen hytin. Siinä on kaksi makuupaikkaa, ja se on väki tilava."
"Hyvä. Sitten on kaikki selvillä. Mitä sanotte asiasta, Mastic?"
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan."
Kun kapteeni on poistunut pitämään huolta hytin kuntoonpanosta, sanoo Estrabon luontevasti salapoliisille: "Voinko mitään muuta tehdä hyväksenne?"
"Voitte, koskapa minun on jääminen laivaan kanssanne", nauraa Mastic, "parisen noita sikareja, jos uskallan pyytää."
"Sikarejako? Niitä saatte! Minä menen niitä teille hakemaan", vastaa espanjalainen ilostuneella äänellä.
Hän menee ruokasaliin ja tulee pian ulos taas, ojentaen salapoliisille yhden Regalla Imperialin ja sanoo: "Meillä ei ole monta laivassa, mutta jos tahdotte saada yhden lisää, niin lähettäkää hakemaan. Tässä on teille yksi väkevämpää lajia, nuori mies", jatkaa hän ja antaa yhden tummista Inviciblesistänsä lurjusnulikalle, joka virnistellen seisoo vieressä. "Poltattehan?" kysyy hän innollisesti.
"Savuaako tuo savupiippu?" kysyy nulikka viitaten sanottuun esineeseen. "Tämä on juuri minun mieluiseni, tämä, — paksu kuin makkara ja musta kuin neekeri!"
Sen jälkeen menevät hän ja mr Mastic perämiehen hyttiin ja valmistautuvat viettämään hauskaa iltaa.
"Nauta!" ajattelee Estrabon katsoessaan salapoliisin jälkeen ja mutisee sitten: "Mitä eroa on kahdessa lisää?" Hän on näet valmis vaikka mihin.