"Ei käy päihinsä", sanoo koneenkäyttäjä, "lämmittäjätkin ovat nukkuneet."
"Ovat, mutta eivät minun kätyrini kokkapuolessa", sanoo Estrabon. Hän menee ja hakee esiin Juanin ja Pablon sekä käskee heidän lämmittää pannuja neekerin tarkastuksen alaisina.
Niin kiitää alus eteenpäin yössä, yhä suunnaten lounasta kohden, mikä, yhteydessä Golfvirran vaikuttaman ajautumisen kanssa, tulee viemään heidät kaksikymmentä peninkulmaa lännenpuolelle Havannaa.
Ja kannella astelee espanjalainen edestakaisin, valppaana kuin kissa. Ja kajuutassa makaavat hänen pöytätoverinsa raskaassa unessa, sillä "minun salaisuuteni" on tehnyt tarkoitetun vaikutuksen.
Katsoessaan heitä sähisee Balasco: "Kaksi heistä on isänmaani vihollisia ja tahtoisi tuhota sen kunnian, ja yksi on varastanut hänen rakkautensa minulta. Miksi en pakoittaisi Indran maksamaan lunnaat heidän hengistänsä?" Mutta kun hän katsoo pitkää Jack Blackeleytä, joka korsaa ankarasti, sanoo hän säälitellen: "Oiva mies, — kirotun oiva mies!" Ja silmänräpäykseksi katuu hän ja huutaa peränpitäjälle: "Muuta suunta!"
"Mitä? Smaragdisaarelleko takaisin?" kysyy tämä.
"Smaragdisaarelle! Missä olen kärsinyt kaikki helvetin tuskat?" oihkuu Espanjalainen ja huiskii käsillään ilmaa. Silloin sattuvat hänen silmänsä Rexiin, joka maatessaan siinä vaalea tukka epäjärjestyksessä punasella tyynyllä, muodostaen kauniin taulun nuorekasta miehuutta, ja hän kuiskaa: "Indra rakastaa heitä; hänen täytyy ostaa heidät vapaiksi!" ja huutaa: "Ei", peränpitäjälle, joka jo on alkanut kiertää ruoriratasta. "Pidä samaa suuntaa — Kuubaan!"
Koko yön kävelee Estrabon edestakaisin kannella, uneksien tulevasta morsiamestaan ja on puoleksi mieletönnä voitonriemusta: "Hän on tuleva omakseni tänään! Kaikessa kauneudessaan ja ihanuudessaan, minun omakseni eikä kenenkään muun! Hänen hieno poskensa on painautuva minun poskeani vasten, hänen punaset huulensa kohtaavat minun huuliani, — minä olen voiva suudella ja hyväillä häntä ja olla onnellinen, niin kauvan kun elän täällä maan päällä. Ah, toivotan sinulle onnea, ystävä Balasco!"
Kuuden aikaan aamusella alkaa vaaleta. Hän näkee Kuuban rannikon epäselvästi etäisyydessä ja puhkeaa äkkiä sanomaan: "Jos he heräisivät liian aikaiseen!" mutta sanoo sitten riemuiten: "Ah, morfiiniliuos! Pikku Gertien lahja minulle. Minä pidän kuubalaisen rakastajansa sidottuna unen kahleisiin ja hänet, joka tahtoi minulta varastaa, ja jokaisen, joka tahtoisi asettua minun ja papin ja vihkisormuksen ja morsiamen väliin — kapteenin, miehistön ja kaikkityyni! Heidän täytyy nukkua, kunnes heille on liian myöhäistä auttaa häntä tai itseään, — jos sitä tarvittaisiin", lisää hän hymyillen onnettomuutta tuottavasti.
Sitten kulkee hän ympäriinsä laivalla eikä unohda ketään. Kokki saa kymmenen nopan ruiskutuksen, kajuuttavahti niinikään. Kymmenen tippaa ruiskauttaa hän käsivarteen jokaiselle ruokasalissa makaavalle henkilölle, jotka nyt raskaasti hengittävät morfiiniunessa, ja hän tulee juuri parhaiksi yhden luokse niistä. Kun hän pistää kären Jack Blackeleyn käsivarteen, avaa tämä uneliaasti silmänsä, tuijottaen Balascoa vasten naamaa mutisten: "Kirottu roisto!" ja ojentaa suoraksi voimakkaat käsivartensa, mutta uni voittaa hänet ja hän alkaa kuorsata uudelleen. Matruusit, lämmittäjät, skotlantilainen koneenkäyttäjä ja kapteeni saavat niinikään kukin luiskauksen. Sitten mutisee hän: "Nyt ovat he kahlehditut varmemmin kuin rantakallioilla. Käsiraudat voidaan puistaa pois silmänräpäyksessä, mutta nämät kestävät, kunnes aika on kulunut. Olenko unohtanut mitään… mitään? Asevarat — Varona, Maceon adjutantti, jahti, sissi Kuuban rannikolla… purjehtiva Yhdysvaltain lipulla — lipulla, jota halveksimme. Minä olen ajatellut kaikki. Kuuden tunnin kuluessa on kultaseni maksava näiden miesten henkien lunnaat, taikka myös ovat he kuoleman omat! Ja mikä on oleva hänen vastauksensa? Hänen veljensä! Hänen rakastajansa! Mies, jota hänen sisarensa rakastaa! Mies, jota hän itse rakastaa! Niin, kaikki on, kuten pitääkin. Tänään soivat hääkellot — ja sitten häämatkamme! Minä olen käynyt suunnitelman läpi niin monta kertaa… askel askeleelta… kaikki on varmaa… ei mitään ole tekemättä. Hyvin, Balasco, sinä et ole unohtanut mitään!"