Mutta sitä on hän!
Hän on unohtanut antaa morfiiniruiskauksen Thomas Duff Masticille, virkamiehelle Yhdysvaltain tullihallituksessa, ja lurjusnulikalle, hänen laivapojallensa, jotka makaavat nukkumassa perämiehen hytissä.
Nämät molemmat olivat tulleet hänen suunnitelmaansa sivuoven kautta… heidät oli ajettu ulos sivuovesta… hän oli tavallisella nopealla kekseliäisyydellään saanut heidät uneen opiumisikareillaan. Mutta nyt olivat he luistaneet hänen mielestänsä, siksi etteivät he olleet mukana alkuperäisessä suunnitelmassa, jonka hän oli laatinut useiden tuntien tuumailemisella, siksi kun se oli saanut matemaattisen selvyyden ja tarkkuuden.
Kahdeksastoista luku.
Balascon voitonriemu.
Seitsemän ajoissa aamulla herää lurjusnulikka perämiehen hytissä ja ihmettelee, miksi he eivät ole Smaragdisaaren luona, koskapa silmäys pienestä kajuutanikkunasta osoittaa hänelle, että aurinko on jo ylhäällä.
"Entä sitten, mitä minä siitä huolin", mutisee poika. "Se ainakin pelastaa minut hetkeksi selkäsaunasta." Hän pelkää näet, että Alligaattori-Pete ei pitäisi hänen äkillisestä karkaamisestaan Sisiliskosta edellisenä iltana. Sen vuoksi kömpii hän alas makuupaikalta, vetää merisaappaat jalkoihinsa ja alkaa meluavasti tömistellä ympäriinsä herättääkseen Masticin, joka kuorsaa viereisessä makuupaikassa, sillä hän ei uskalla palata skuunerttiin ilman salapoliisin suojelusta, selityksiä ja puolustuksia.
Mutta kun hän näkee tullimiehen häiriintymättä jatkavan nukkumistansa, sanoo hän: "Tahdon olla kirottu, jos uskallan kohdata Peten ilman häntä! Muuten ei ole vielä mitään kiirutta vielä. Me emme hyvään aikaan ole vielä takaisin Smaragdisaarella!" Ja niin sanoen ryömii hän takaisin makuupaikallensa ja nukahtaa.
Mutta hänen uinailunsa on nyt keveämpää, ja sen pian häiritsee melu oven ulkopuolella. Kuulostaa kuin jotain pehmeätä ja raskasta läjättäisiin kapeaan käytävään. Hän kuulee muksauksen toisensa perästä ja miesten jalkojen kopinaa. Mutta hän ei pane siihen enempää huomiota, koskapa kapiisi on ihan ulkopuolella, vaan nukahtaa herätäkseen aluksen pysähtymisestä.
"Smaragdisaari!" huutaa hän, hyppää ylös ja pistää ulos päänsä pienestä ikkunasta aluksen sivulla. Hetkisen ällistyneenä tuijoteltuansa huudahtaa hän: "Missä tuhannessa olemme? Mikä kummallinen paikka tämä on? Minun täytyy nousta ylös kannelle katsomaan."