Mutta muuan käsi laskeutuu estäen ja hieman raskaasti, tuntuu hänestä, hänen pehmoiselle käsivarrellensa, ja ääni, joka on innosta käheänä, kuiskaa: "Tämä on minun osani risteilyhuviretkestä. Tämä on Kuuba."
"Kuuba!" kertaa miss Vanstone kummastuneena.
Keskustelun ensi osassa tuntee hän vaan hämmästystä: sitten tulevat peljästys ja kauhu ja viimeksi syvin epätoivo.
Espanjalaisen käytöksessä on jotain miss Indraa hämmästyttävää. Hän haristaa kummeksivana silmänsä ja kysyy: "Miksi olette vieneet meidät Kuubaan? Meidänhän oli palattava takaisin Smaragdisaarelle. Isä ja Gertie tulevat levottomiksi. Tämä on omituista pilantekoa, don Estrabon!" Sitten puhkeaa hän äkkiä sanomaan enemmän kummastuneella kuin vihastuneella äänellä: "Mitä kapteeni Thomas ajattelee? Minä sanon isälle, että hän erottaa hänet."
"Tulkaa, antakaa minun näyttää teille jotain."
"Ensiksi tahdon katsoa, missä kapteeni Thomas on."
"Te saatte nähdä hänet. Te saatte nähdä kaikkityyni."
"Kaikkityynni? En ymmärrä."
"Ette, — mutta pian kyllä tulette ymmärtämään."
Balasco vie Indran salongin ovelle, ja tämä pilkistää sisään ja kirkasee: "Oo, Herra Jumala!" Sitten jatkaa hän, ikäänkuin ei silmiänsä uskoisi: "Ei kait saata olla mahdollista, että he kaikki..! Sanokaa, don Balasco, eiväthän he ole juovuksissa?"