Näin sanoen juoksee hän alas konehuoneeseen, asettaa revolverinsa peljästyneen neekerikoneenkäyttäjän otsalle ja sanoo: "Lämmitä tuimasti! Jos kone pysähtyy, tai jollei alus tee viittätoista solmuväliä tunnissa, niin ammun teidät kuin koiran. Te tunnette minut — Tom Masticin."
Neekeri alkaa peljästyneenä vedellä auki venttiilejä, höyry syöksyy sylintereihin ja propelli alkaa liikkua.
"Pitäkää vahtia!" huutaa tullimies vetäessään auki ohjaushyttiin vievän ikkunan. "Pidä tarkkaa vahtia, nulikka. Ohjaa suoraan merelle! Älä anna koralliriutoille tilaisuutta raapia aluksen pohjaa. Olemmeko liikkeessä?"
"Olemme, vähän", sanoo poika, "mutta hiton hitaasti."
"Lisää vauhtia!" kirkuu Mastic masinistin puoleen kääntyen. "Lisää vauhtia! Täytä pannut höyryllä, kunnes räjähtävät. Kirottu nauta, etkö tiedä, että henkesi on kysymyksessä? Mitä luulet espanjalaisten sinulle tekevän, jos saavat sinut kiinni? Vaikka olisit itse ukko Weyler, niin hakkaisivat ne sinut pikku palasiin, ennenkun ehtisit sanoa kuka olet! Kiiruhda, kuules!" Tämä kehoitus näkyy tekevän suuren vaikutuksen masinistiin, sillä propelli alkaa kieriä ja alus tekee vauhtia.
"Caramba! Kuka hoitaa lämmitystä?" puhkeaa masinisti äkkiä sanoiksi.
"Minä teen sen", sanoo Mastic ja ojentaa revolverin ohjaushyttiin nulikalle komentaessaan: "Pidä silmällä häntä. Jos hän liikkuu koneen luota tai hiljentää vauhdin, niin ammu hänet. Minulla ei ole aikaa hänelle, — olen tätä nykyä lämmittäjä."
Ja vahvoilla, jäntevillä käsivarsillaan alkaa salapoliisi lapioida hiiliä, jolloin hän onnekseen huomaa hiilipoksien olevan täynnä. Vähän väliä pysähtyy hän, katsahtaa lurjusnulikkaan, joka ylhäällä vääntelee ruoriratasta, ja kysyy: "Minkälaista vauhtia mennään?"
"Ensiluokkaista!", vastaa poika. "Me puikimme tiehemme tulimaisesti."
"Olemmeko tulleet lahdesta?"