Vaikka Mastic ei ensi kohtauksella voikaan arvostaa hänen ihanuuttaan, sillä nuorella tytöllä on viehättäviä sekä ulkonaisia että sisällisiä suloja, joita hän ei vielä tunne, tekee sen kauneus joka silmänräpäykseltä suuremman vaikutuksen häneen ja samaten Alligaattori-Peteen ja lurjusnulikkaan, joka suu auki tuijottaa siihen.
"Varokaa!" huutaa Pete ritarillisesti, sillä nuori nainen on nyt kuulomatkalla; "muutoin syöstätte meidät upoksiin, miss!"
"Ei ole mitään vaaraa, kapteeni", huutaa takaisin raikas ja sointuisa tytönääni; "siksi paljon merimiestä on minussa. Heittäkää köysi Goliah'ille niin olen silmänräpäyksessä pitkänlaitanne vieressä."
"Ken hitto on Goliah?" kysyy Pete, jota tytön kauneus liiaksi viehättää kuunnellakseen hänen sanojaan.
"Minä olen Goliah, massa!" sanoo neekeri veneen keulassa.
Samalla aikaa kuuluu naisellisen rukoilevasti. "Oo, olkaa hyvä ja heittäkää köysi, pian!" Pettyneellä äänenpainolla jatkaa hän: "Ettepä pitäneet vaaria. Nyt meidän täytyy tehdä luovi."
Sen tekeekin hän, ohjaten venettä kalastajatytön taidolla, ja veneen kääntyessä tuuleen huutaa hän uudestaan: "Tahdotteko olla kiltti ja heittää alas köyden?"
Tällä kertaa tottelevat he häntä, ja hänen veneensä liukuu Sisiliskon sivulle.
"Suokaa anteeksi, miss" sanoo Alligaattori-Pete ottaessaan lakin päästään ja tehdessään suuremmoisen kumarruksen. "Mutta minä ja lurjusnulikka olimme niin kiintyneet katselemaan teitä, ettemme tulleet mitään muuta tehneeksi teidän ensi kerran purjehtiessanne ohi."
Nuori nainen ei kumminkaan tunnu luovan sievistelyyn huomiota; hän sanoo vaan: "Minä olen miss Vanstone. Tehän olette Alligaattori-Pete, vai kuinka?"