Sitten jatkaa hän hieman kainostellen: "Pyydän antakaa anteeksi viime sanani. Teidän tulonne on tehnyt minut niin hätääntyneeksi. Istukaa älkääkä keskeyttäkö minua, vaan antakaa minun kertoa kaikkityyni. Sitten tehkää velvollisuutenne, muistakaa vaan, että teillä on sydän rinnassa — hyvä sydän. Jumalan kiitos, minä voin nähdä, että teillä on hyvä sydän!"
"No niin, miss, olen täällä teitä kuunnellakseni", vastaa Mastic hieman hämillään ja koko lailla viehättyneenä tästä esipuheesta, jonka neitonen esittää kiihtynein kasvoin ja kiihkein, vaikka miellyttävin elein.
Samalla tullivirkamies vajoo istumaan matalaan, pehmeään nojatuoliin, ja Indra Vanstone alkaa:
"Tultuani saarelle kaksi viikkoa sitten olen huvitellut purjehtimalla ympäriinsä näillä kauniilla kulkuvesillä. Luotsinani on ollut neekeri Goliah, joka on minuun kiintynyt ja tuntee jok'ikisen saaren täältä Biscayneen saakka. Eräänä päivänä viime viikolla olimme olleet Suurella Petäjäsaarella tuolla ostamassa ostroneja tai kaloja — olen unhottanut mitä, mutta se on sama. Kotimatkalla oli meillä ihan vastatuuli, niin että meidän täytyi ulostua kappale Golf-virralle. Sää oli kaunis ja vaikka tuima lounanen puhalsi, ei meri käynyt. Peninkulma tai kaksi Kalliosaaren tuolla puolen olin juuri ryhtymäisilläni luovia tekemään, kun Goliah'in huudahdus, hänen, jolla on silmät kuin kotkalla, sai minutkin vaivaamaan silmiäni. Minusta tuntui kuin näkisin palasen ajopuuta, tukkipuun — jonkun noita mahtavia puita, joita suuret troopilliset joet joskus kuljettavat Golfvirtaan. Minä en olisi pannut siihen mitään enempää merkitystä, mutta Goliah selitti, että se oli tuuliajolla oleva vene.
"Aatelien, että se voisi olla jostakin haaksirikkoon joutuneesta aluksesta, ja että voisin olla joillekin haaksirikon tehneille merimiehille avuksi, ohjasin venheeni sitä kohden, vaikka pitikin mennä viisi kuusi peninkulmaa aukinaiselle merelle. Mutta päivä oli kaunis, ei pilveäkään ollut taivaalla, ja minä olin innokas hätääntyneille tulemaan avuksi.
"Puolen tunnin purjehdus toi minut veneen läheisyyteen. Voin nähdä, että sille oli tapahtunut jokin onnettomuus. Sen kapean maston ja pikku purjeen oli myrskynpuuska osittain repinyt pois. Seuraavana silmänräpäyksenä olin heittänyt silmäyksen partaan yli veneeseen.
"Vaikka Jumala antaisi minun elää sadan vuoden vanhaksi, mr Mastic, en koskaan unhota sitä näkyä. Olin odottanut näkeväni kärsiviä, ehkä kuoliaaksi nälkääntyneitä ihmisiä, mutta en uneksinut verestä. Kolme miestä makasi kuolleina teljoilla veneessä, mutta ei haaksirikon seurauksista kuolleina, vaan kuulilla ja veitsillä tapettuina — niillä oli syvät haavat, joista veri oli tulvehtinut. Muuan, joka myös oli haavoitettu, mutta eli vielä, makasi pitkällään peräpuolessa. Minä en voinut häntä tutkia, mutta Goliah teki sen ja nosti hänet meidän purteemme. Me otimme veneen kuolleineen jälkeemme, ja minä kaasin vettä haavoittuneen kalpeitten huulien väliin ja koetin herättää hänet tajuntaan. Mutta hän vaan mutisi kamaloita sanoja, milloin englanniksi, milloin espanjaksi. Hän oli puettuna pukuun, joka taisi olla kuubalaisen upseerin univormu. Sanat, jotka häneltä kuumehoureessa pääsivät, ilmaisivat, ettei hän ollut espanjalainen; vaikka minä luonnollisesti olisin hoivaillut yhtä niistä aivan samalla tapaa.
"Kahden tunnin kuluttua olimme kotona. Goliah kantoi haavoitetun huvilaamme, ja palvelijamme hautasivat kuolleet kookospalmujen alle tuonne…" tyttö viittaa ulos avonaisesta ikkunasta ja lisää: "Minä olen pystyttänyt heidän yllensä ristin."
"Onneksi oli täällä juuri muuan hinaajalaiva tuomassa hiililastia jahdillemme. Sillä oli höyry vireillä ja kuudessa tunnissa haimme Key Westistä ystävämme, erään newyorkilaisen lääkärin, joka sattumalta vietti muutamia päiviä siellä. Hänen taitava kätensä veti kuulan ulos, ja minä ja sisareni — joka tulostansa saakka on minua tässä auttanut — olemme hoitaneet häntä niin huolellisesti, että vihdoinkin, sen mukaan kuin tänään olen kuullut, on toiveita hänen henkensä pelastumisesta. Luuletteko nyt, että minä aijon teidän antaa vangitsemalla hänet hallituksen käskystä tehdä tyhjäksi nämät toiveet. Sillä sitä varten olette tänne tulleet. Sen ymmärsin käytöksestänne nähdessänne, että sain selville teidän olevan tullivirkamies."
"Erehdytte, miss Vanstone", vastaa salapoliisi tehden poistavan eleen, sillä nuoren tytön ääni on nuhteleva, ja hänen ryhtinsä ilmaisee uhmaa. "Yhdysvaltojen raha-asiain toimikunta panee ainoastaan sellaisia syytteeseen, jotka rikkovat maan puolueettomuuden menemällä Kuubaan, eikä niitä, jotka sieltä tulevat."