"Loruja!" vastaa Indra kiihkeästi. "Tietänenhän toki, että on syytetty upseereja, jotka ovat palanneet Kuubasta, siitä syystä että… että he ovat ennemmin varustaneet matkueita! Espanjan konsulit jättävät kirjallisen todistuksen, raha-asiain toimikunta panee heidät syytökseen, mutta, Jumalan kiitos, vielä ei ole mikään amerikkalainen valamiehistö langettanut heitä. Enkö näe yö yöltä tullijahtienne risteilevän näitten saarien ympärillä? Keitähän ne ajavat takaa? Niin, miehiä, jotka tahtovat mennä taistelemaan kotisaarensa vapauden puolesta. Enkö ole öisin nähnyt mustan savun Raleigh'istä, joka on risteillyt edes takaisin merellä täällä ulkona estääkseen kansaraukkaa saamasta aseita, jotka suojeleisivat heitä tulemasta teurastetuiksi? Eikö Yhdysvaltain hallitus ole estänyt tusinan matkueita saapumasta Kuubaan, samalla kun Espanjalaiset ovat estäneet yhden. Oo, minä tiedän kyllä, kuinka paljon hallitus Washingtonissa rakastaa Kuubaa!"
"Kaikissa tapauksissa", vastaa salapoliisi kohteliaasti, "on tehtäväni täällä ainoastaan yllättää ja ehkäistä niitä, jotka purjehtivat saarelle. Haavoitettu, josta puhutte, on täysin turvassa minulta. Muuten olen vilpitön teitä kohtaan, koska näen, ettette ole sellainen, joka ilmaisisi lurjusraukan ja antaisi hänet alttiiksi tulla päätään lyhemmäksi. Neljä viidettä osaa virkamiehistä täällä tekevät, mitä heille käsketään, vaan sen vuoksi, ettei heillä ole muuta neuvoa. He ovat kuubalaisia kohtaan yhtä suuresti myötätuntoisia kuin tekin?
"Niin, ja te olette yksi niistä, sen näen myöskin", sanoo tyttö, innokkaasti ojentaessaan esiin kätensä ja saadessaan vastaan uuden puristuksen, mikä häntä säpsäyttää.
Sitten jatkaa salapoliisi: "Ehkäpä minä — jos voisitte sanoa minulle, ken haavoitettu on — saattaisin ottaa selvän, onko mitään todennäköisyyttä, että Espanjalainen konsuli Key Westissä olisi antanut mitään vangitsemiskäskyä häntä vastaan, tai tokko mikään muu vaara uhkaa häntä, ja ajoissa antaa teille viittauksen."
"En tiedä hänen nimeään", vastaa Indra. "Me katselimme koko hänen univormunsa, joka oli yhtenä riepu-, lika- ja verikekona, mutta löysimme vaan pari kirjoitettua muistiinpanoa, jotka näyttävät viittaavaan, että hän joko oli Maceon esikunnassa tahi palveli hänen johtonsa alla."
"Mutta sanat, joita hän on virkkanut houreissaan — eivätkö ne ole teille mitään ilmoittaneet?"
Salapoliisin vielä puhuessa kuuluu vieressä olevasta huoneesta huuto.
"Ilmoittaisiko tämä teille mitään?" kuiskaa tyttö kalpein huulin, huutojen, kirkauksien ja kuumehoureiden, jotka saavat veren jähmettymään hänen suonissaan — sellaisista kamaloista tapahtumista ne vihjaavat — tunkiessa Masticin korviin.
"Cuba libre! Al machete! Pelastakaa haavoitetut!" Se kaikuu kuin upseerin kehoitushuuto sotilailleen. Mutta sitte käy äänenpaino rukoilevaksi, valittavaksi, kauhistuneeksi hänen kirkuessaan: "Santa Maria! Älkää haavoitettuja iskekö! Pyövelit! Paholaiset! Tehän tapatte lääkärin ja sairaanhoitajattaret!" Ja hänen äänensä vajoo nyyhkytykseksi. "Madre de Dios, he ovat murhanneet koko lasaretin!"
"Tästä juuri voin tietää, että hän on kuubalainen", sanoo tyttö kiivaasti. "Panevatko kuubalaiset toimeen verilöylyjä lasareteissa? Lukekaa amerikkalaisia sanomalehtiä ja katsokaa, keitä ne ovat, jotka murhaavat haavoitetut heidän vuoteisiinsa ja iskevät kuoliaaksi ne, jotka kantavat punasta Genève-ristiä. [Genèven kaupungissa Sveitsissä perustetun 'Punasen ristin' jäsenet, jotka sodissa sairaita hoitavat, kantavat merkiksi punasta ristiä käsivarressaan.] Kuulitteko, mitä hän sanoi? Hän sanoi, että he löivät kuoliaaksi lääkärin, jonka auttavat kädet vaalivat sairaita ja kuolevia. Nuo kamalat huudot ne ovat herättäneet vihani Espanjaa vastaan. Kaksi viikkoa sitten olin välinpitämätön ja huoleton. Mitä huolin minä kaikesta tuosta? Mutta nyt on Kuuballa ystävä lisää."