Pian sen jälkeen lisää Indra vähemmän intohimosella äänellä: "Hän on nyt tyynempi. Hän hourailee harvemmin, ja hänen äänensä on vahvempi. Tohtori luulee että se on hyvä merkki — että se merkitsee palauvaa elinvoimaa. Haluaisitteko ehkä mennä sisään ja katsoa häntä? Kenties tiedätte, ken hän on. Hänhän on saattanut oleskella Key Westissä jonkun aikaa. Te voitte estämättä mennä sisään hänen luokseen, hän ei tunne ketään."
"Teidän luvallanne heitän häneen silmäyksen", sanoo salapoliisi. Nuori nainen avaa oven ja vie mr Masticin suureen, ilmakkaaseen, sirosti kalustettuun huoneeseen, missä nuori mies makaa pitsillä koristetuilla patjoilla, ja häntä vaalivat herra, joka nähtävästi on lääkäri, ja nuorekas hoitajatar, jossa Mastic heti tuntee neiti Gertien Tampamatkalta.
Tohtori kohottaa varoittavasti kättään ja kuiskaa: "Olkaa kilttejä ja kävelkää hiljaa. Olen antanut hänelle unijuomaa. Luulen, että hän vaipuu taas uneen. Teidän ei tarvitse peljätä katsoessanne häntä. Hän ei teitä tuntisi — toivon vaan, että hän sen tekisi."
Mastic menee sängyn luo ja huomaa nuoren seitsemänkolmattavuotiaan miehen, jonka kasvot taudista huolimatta vielä ovat rusehtuneita alituisesta ulkonaolosta paahtavassa auringonpaisteessa. Kasvonpiirteet olisivat kauniit, jolleivät olisi kärsimysten ja puutteiden uurtamat, ja jollei niitä jossain määrin rumentaisi otsassa oleva iskunhaava, mikä kumminkin nyt on osittain parantunut. Hänen silmänsä ovat kiinni, mutta seuraavana silmänräpäyksenä aukeavat ne ja tuijottavat rauhattomasti ympärilleen sulkeutuakseen taas, näyttämättä mitään nähneen.
Lähtiessään huoneesta kuiskaa salapoliisi miss Vanstonelle: "Olen iloinen, että annoitte minun nähdä hänet. Teidän ei tarvitse ollenkaan peljätä mitään harmillisuuksia Amerikan hallituksen tai Espanjan konsulin puolelta. Haavoitettu on kuubalainen. Olen nähnyt hänet useammat kerrat Key Westissä, missä hänellä on ystäviä. Hänen nimensä on…" Tullimies empii, aattelee hetkisen ja sanoo sitten ripeästi: "Ramon Varona."
"Oletteko varma siitä?"
"Täydellisesti! Olen usein nähnyt hänet yhdessä don Balascon, sikaritehtailijan kanssa." Tässä pysähtyy Mastic äkkiä, arvellen, että hän ehkä on ollut liian suora.
Mutta Indra ei havaitse hänen empimistään, vaan lentää sairashuoneesen, samalla kun hän kiihkeästi puhkeaa sanomaan: "Gertie, minä tiedän hänen nimensä. Se on Ramon Varona!"
"Ramon Varona?" kertaa Gertie. "Niin kaunis nimi, — Ramon Varona!"
Ja nuori mies nousee koholle vuoteessa ja huutaa: