Mutta jos Balasco pitää Indraa kauneuden jumalattarena, niin on tämä samalla kertaa vieraanvaraisuuden haltiatar. Hän sanoo ystävällisesti: "Tervetuloa Kookospähkinälehtoon!" ja ojentaa hänelle kätensä Amerikan tavan mukaan.
Balasco suutelee sitä ritarillisesti, kuten tosi Espanjalaisen tulee ja sopii, ja keveän hämin punastuksen noustessa tytön hienoille kasvoille jatkaa tämä: "Eilen saimme kirjelappusenne, señor Balasco. Kiitän teitä sydämellisesti siitä, että niin kohta vastasitte tuolla ylhäällä olevaa haavoitettua upseeria koskevaan pyyntööni."
"Nuori Varona on toivoakseni parempi?" sanoo espanjalainen. "Onko hän teille kertonut, miten hän haavoittui avonaisessa veneessä Golfvirralla?"
"Se kysymys osoittaa, ettette tunne tohtori Granitea!" vastaa nuori nainen iloisesti. "Hän on oikea tyranni sairashuoneessa. Luuletteko, että hän antaisi meidän tervehtyvältä sairaalta mitään kysyä? Mutta tohtori Granite sanoo, että señor Ramon on nyt paljoa parempi. Huomenna viimeistään saatte häntä tavata."
"Ah, se tekee minut onnelliseksi", virkkaa Estrabon kohteliaasti, "sillä silloin saan viipyä täällä vielä päivän."
"Oo, paljoa kauvemmin toivoakseni", esittää Indra vieraanvaraisesti. "Isä sanoo, että teidän täytyy viipyä tanssijaisiin, jotka aiomme pitää."
"Ahaa, fandangon!"
"Niin, me odotamme muutamia ystäviä Palm Beachistä parin päivän päästä. Me kutsumme kaikki ihmiset Largosaaren etäisyydeltä saakka ympäristöstä", sanoo tyttö. "Sitä paitse on luutnantti Varona silloin toipumassa, ja te voitte hänen kanssaan neuvotella rakkaasta saarestanne."
"Ah niin", vastaa Estrabon. "Isänmaanystävä ajattelee aina Cuba libreä. Olettehan toivoakseni asiamme ystävä?"
"Niin paljon kuin amerikkalainen nainen voi olla", vastaa Indra sydämellisesti.