"Siinä riittää", puhkeaa espanjalainen innostuneesti sanomaan, vaikka hän itsekseen lisää: "Minä muutan hänen mielipiteensä sen asian suhteen. Mi queridan pitää tulla espanjattareksi, kun hänestä tulee…" tässä pysähtyy hän, itsekin melkein hämmästyneenä rohkeasta ja äkillisestä halustaan. Sillä nuoren naisen hopeanheleä ääni, miellyttävä vieraanvaraisuus, vilkas käytös ja pirteästi vaihteleva kasvojenilme ovat sytyttäneet palavan rakkauden Balascon tulisessa sydämessä, rakkauden, jonka miss Indra — ehkä tietämättänsä, muttei silti vähemmän tehokkaasti — saa kiihtymään leikikkäällä kiemailemisella amerikkalaistyttöjen tapaan, joille on opetettu, että miehen pitää ryömiä tomussa heidän edessään, ja että he voivat kaikkia miehiä vapaasti komentaa ja niiden kanssa huvitella.
Jollei hän olisi ollut niin hyväsydäminen, olisi miss Vanstone ollut vaarallinen koketti; nykyisissä oloissa, nuorena, iloisena ja terveenä ollen, yksinäiseen saareen karkotettuna, pulska kavaljeeri sivullaan, ei hän voi olla tätä parhaiten kohtelematta niin, kuin hänen kasvatuksensa on häntä opettanut, ja se on koettaa tehdä tämä nöyräksi ihailijakseen — sangen vaarallista, kun on kysymyksessä Espanjalaisluonteinen ja arkatuntoisesti kastilialaisen ylpeä mies.
Mutta tulevat tapaukset eivät luo varjoa edelleen, ja nuori nainen alkaa vieraansa kanssa luontevan keskustelun, sanoen: "Isä tulee muutamien minuuttien perästä. Arvatakseni on hän tapansa mukaan ananaasikentällään. Gertie… pikku sisareni… tehän olette luullakseni nähnyt hänet."
"Olen", vastaa Estrabon hymyillen, "minulla oli huvi tavata señorita Gertrud ja nuori veljenne Key Westissä, missä suureksi ilokseni saatoin auttaa heitä heidän matkakalujensa kera. Hän on vilkas pikku neiti."
"Siitä tulee hän pian teille osottamaan enempiä todisteita", nauraa Indra. "Mutta me emme syö päivällistä ennenkuin seitsemän aikaan, niin että kerkeän näyttää teille puutarhat sitä ennen. Täällä on paljon muuttunut, sitten kun isä osti saaren."
"Muuttunutko? Niin. Caspita! Kookospähkinälehdosta, mangrovelammikosta ja ananaasikentästä olette luoneet oikean jumalien paradiisin."
"En tiedä, ketä 'jumalilla' tarkoitatte, jollei Rexiä, joka varmaankin nyt on kalastamassa."
"No, mutta tämän saaren 'jumalatar' sitten!" virkkaa Estrabon ahmiessaan silmillänsä nuorta kaunotarta, joka hänen edellään sipsuttaa puutarhan läpi.
"Ettekö ole oppineet, että kaikki naiset ovat kuolevaisia?" kysyy Indra veitikkamaisesti ja tekee Espanjalaisen sydämessä yhä pahempia hävityksiä eloisalla vilkkaudellaan ja vastustamattomalla hurmaavaisuudellaan.
Pian sen jälkeen istuvat he kookospalmujen alla, pakisten ja nauraen kuni vanhat ystävät, Balascon kertoessa kohtauksia elämästä päiväntasaajan seuduilla ja Indran jutellessa juoruja New Yorkin seurapiiristä. Esitystänsä valaistakseen menee espanjalainen sitten ananaasikentälle ja näyttää seuraajalleen, miten tätä hedelmää Kuubassa syödään, ja heillä on yksissä hyvin hauska iltapäivä. Estrabonilla on nimittäin kohtelias ja miellyttävä käytöstapa ja vilkas luonto, sekä tuntee ominaisuutensa, ja nuorella naisella ei ole ollut mukiinmenevää kavaljeeria sivullaan pariin kolmeen viikkoon.