Aika lentää nopeasti, varjot alkavat pidentyä, ja maatuuli rupeaa puhaltamaan, kun miss Indra äkkiä puhkeaa sanomaan: "Oo, siunatkoon! Eikö Lentokalassa soitettu neljä kertaa? Kellon täytyy olla kuusi! Se aika, jolloin minun olisi annettava potilaalleni lääkettä. Olin aivan unohtanut hänet!"
"Ja minä olin unohtanut paljon enemmän", hymyillen virkkaa hänen kavaljeerinsa onnellisella äänellä ja lisää rukoilevasti: "Pitääkö teidän todellakin mennä?"
"Pitää varmaan", vastaa Indra, "minä olen sairaanhoitajatar."
"Ah niin. Ja te olette luonnollisesti hyvin kiintynyt… velvollisuuteenne?"
"Sen kait voitte ajatella!"
Nämät sanat ahdistavat espanjalaisen sydäntä hänen seuratessa lumoojatartansa. Mutta ahdistus lakkaa heidän tullessansa huvilan luo, sillä siellä tulee miss Gertie syöksyen leveitä tammiportaita alas yläkerrasta ja huutaa kiivaasti: "Kylläpä oletkin hieno sairaanhoitajatar! Sinä unohdat potilaamme!" Sitten lisää hän pilkallisesti: "Niin, et tarvitse vaivata itseäsi, rakas Indra — minä olen antanut Ramonille hänen lääkkeensä oikeaan aikaan. Jos sinusta vaan riippuisi, hän ehdottomasti kuolisi, raukka."
"No niin, ole nyt vaiti loruinesi ja tule tänne!" sanoo sisar nauraen.
"Etkö muista don Balascoa?"
"Ahaa, nyt näen, mikä on saanut sinut unhottamaan Ramonin", huomauttaa Gertie ja niiaten espanjalaiselle jatkaa hän: "Minua ilahduttaa saattaessani kertoa teille, don Estrabon, että ystävänne pian on terve ja vahva taas."
"Ah, ketä eivät sellaiset sairaanhoitajat henkiin herättäisi… heidän tähtensä elämään", sanoo Balasco, lapsen ajattelemattomista sanoista ihastuneena.
"Luuletteko todellakin, don Balasco, että herrojen on helppo rakastua nuoriin naisiin, jotka heitä hoitavat heidän kipeinä ollessaan?" kysähtää Gertie kiihkeästi. "Tohtori Granite sanoo, etteivät ne niin koskaan tee. New Yorkin sairashuoneessa on joukkue kauneimpia nuoria sairaanhoitajattaria, ja hän väittää, etteivät miessairaat koskaan huoli, tultuansa terveiksi ja päästyänsä sieltä pois, hitustakaan niistä. Hän sanoo, että heitä nämät muistuttavat tuskista ja lääkkeistä ja… Mutta Granite on jörö-jukka, ja meidän kesken puhuen, minä en häntä usko."