Molempain herrain puhellessa ovat muut päivällisvieraat tulleet sisään, ja Estrabon esitetään kuuluisalle lääkärille, joka, vaikkakin tyranni sairashuoneessa ja huolimattomien sairaanhoitajattarien ja vastaleivottujen nuorien lääketieteentutkijain kauhu, on hyvin hauska seuraihminen.
Nuori herra Rex saapuu myöskin joltakin kalastus- tai metsästysretkellä ja tervehtii espanjalaista vanhana ystävänä, muistaen tämän kohteliaisuuden häntä kohtaan Key Westissä. Balascolla on nimittäin suuri taito kohdella hyvin nuoria ihmisiä, niinkuin he olisivat vanhaa väkeä, taito, mikä hyvin suuresti on molempaa sukupuolta olevista nuorukaisista mieleen. Sekä Gertiestä että Rexistä tulee sangen pian hänen uskolliset seuralaisensa, niin, jopa leikkitoveritkin, sillä kuten monessa muussa latinalaisrotuisessa, on espanjalaisessa jotain lapsen luontoista… sen uhkuvaa riemukkaisuutta… sen hillitsemätöntä intohimosuutta.
Pian sen jälkeen puhkeaa Granite sanomaan: "Katsos, tuossa ovat molemmat Punasen Ristin vapaaehtoiseni!" ja Indra ja Gertie astuvat sisään, vaikkeivät sairaanhoitajatarunivormuissa. Miss Vanstonella on sama puku, mikä ennenkin — arvattavasti, jottei hänen menestyksensä kävisi liian suureksi — mutta Gertie on vaihtanut esiliinan ja lakin vaaleaan ehtoopukuun, joka pukee häntä viehättävästi.
Ilmoitetaan, että päivällinen on valmis, ja he menevät iloisille päivällisille, missä keskustelu käy yleiseksi jo ostroneja ja lientä tarjotessa. Tohtori Granite kestitsee heitä jotenkin kamalalla kuvauksella New Yorkissa äskettäin tekemästään leikkauksesta ja lopettaa sanoen: "Minä leikkasin potilaan paloiksi kahdessakymmenessä minuutissa ja ompelin hänet kokoon kolmessakymmenessä."
"Ja hautasin hänet jäljellä-olevina kymmenenä minuuttina", virkkaa Rex, joka on nuorten tapaan taipuvainen pilan tekoon.
"Minä en koskaan puhu onnistumattomista leikkauksista, nuori mies", selittää tohtori. "Minä olen kirurgi, jolla on onnea."
Mutta Rexiä, joka on saanut muut suupieltä vetäsemään, rupeaa nyt ahdistamaan kiihkeä halu, että häntä pidettäisiin kokkapuheisena, ja hän nuorukaisen itsevarmuudella alkaa jaella sukkeluuksiaan ympäri pöytää, saaden aikaan yleistä harmia.
"Gertie", sanoo hän ankarasti tälle puheliaalle nuorelle naiselle, "lasten tulee näkyä eikä kuulua."
"Ole hyvä, ja paina se itse mieleesi!" vastaa tyttö kiivaasti. "Tohtori
Granite saattaa sinulle sanoa, että olen nainen sairashuoneessa."
"Niin, hän suoriutuu toimestaan sangen hyvin", sanoo lääkäri, "nyt kun sisaresi on paikkansa jättänyt."