Kaikkea tätä on don Balasco tarkastanut nauraen, mutta välinpitämättömästi. Hän ajattelee: "Mitäpä merkitystä señorita Gertrudin lapsellisella taipumuksella on minulle ja minun suurelle rakkaudelleni." Sitten tarkastelee hän kuubalaista ja havaitsee, että sen vuoden kuluessa, mikä on mennyt siitä, kun hän hänet viimeksi näki, nuoresta miehestä, on tullut sotamies ja kaunis semmoinen. Hänellä on tummat silmät, jotka olisivat salamoivat, jolleivät ne vielä olisi taudin jälkeen raukeat, pitkät, pehmeät viikset, kiinteät, ohuet huulet, valkoiset tasaset hampaat ja kaunis otsa, mikä nyt on veitsen iskusta keveästi arpinen. Hänen käytöstapansa on sotilasmaisesti päättävää, ja hänen hipiänsä, jolla on kastilialaiselle rodulle omituinen kirkkaus, on vielä, sairashuoneessa suljettuna olemisesta huolimatta, päivettynyt alinomaisesta auringolle, säälle ja tuulelle alttiiksi panosta.
Samassa tulee vanhempi mr Vanstone ulos verannalle ja pudistaa sairaan kättä, sanoen: "Tervehtymällänne olette ottaneet kiven sydämeltäni, poikani."
"Ah, miten saatan koskaan teitä kiittää!" vastaa Varona. "Nämät vaatteetkin", hän silmäilee niitä siroja vaatekappaleita, joita on hänen päällään, ja mutisee; "Jokainen kuubalainen on nyt köyhä."
"Älkää sitä surko, señor Ramon", sanoo Estrabon. "Te voitte asettaa nimelleni vekseleitä, ja sitten katsomme, mitä junta [junta = Kuuban kapinallisten yhdistys] tahtoo hyväksenne tehdä."
Tämä lausunto näyttäytyy hyvin edulliseksi Espanjalaiselle, sillä miss Indra, joka juuri tulee ulos verannalle, heittää Balascolle silmäyksen, joka saattaa hänet seitsemänteen taivaaseen. Mutta Varona virkkaa: "En pesoakaan [peso, pieni espanjalainen raha] isänmaalliselta komitealtamme! Sen rahat pitää käyttää aseihin kirottuja espanjalaisia vastaan taistelemiseksi!"
Tässä keskeyttää keskustelun tohtori Granite, joka tulee ulos mennäkseen Lentokalaan. "Ei enää sanaakaan taisteluista ja aseista, nuori tappelukukkoseni!" huutaa hän. "Ei ennenkun teillä on enemmän verta ruumiissanne. Herrat, tuolla", hän osoittaa kädellään eteläänpäin, "ovat oiva lailla iskeneet teistä suonta. Kuulkaa mitä sanon", lisää hän juhlallisesti, kääntyen Balascon ja Ramonin puoleen, "antakaa kaikellaisen isänmaallisen pakinan olla sikseen parina ensi päivänä. Hyvästi jääkää! Ei, olkaa paikoillanne, Varona." Hymyillen sanoo hän sitten: "Mutta suutelon kummaltakin sairaanhoitajattarelta arvelen ansainneeni, kun vaan nuoret herrat eivät siitä pahastune."
Näin sanoen menee tohtori portaita myöten Indran ja Gertien saattelemana ja saa Lentokalan maaportailla kaksi sydämellistä jäähyväistervehdystä kauneilta auttajattariltaan.
Estrabon, joka verannalta näkee, miten tohtorin harmaansekaiset viikset koskettavat Indran ruusuposkea, punoo suuttuneena kättään, mutta mutisee sitten: "Pah, ukko on yli kuudenkymmenen vuoden vanha, mutta sitten kun Indrasta on tullut…" ja vajoo onnellisiin unelmiin, sillä välin kun Lentokala kiitää pois suunnaten Miamiin, nuorten naisten nenäliinaheilutusten ja Rexin hoilausten saattelemana.
Myöhemmällä illalla, polttaessaan erinomaista Imperialesiaan, antautuu espanjalainen yhä näihin rakkausunelmiin.
Hänen hurmaajattarensa on juuri hänet jättänyt ja jättänyt hänet itseensä tyytyväiseksi, sillä Indra oli imarrellut häntä suomalla hänelle ehtoo-kahdenkeskenolon, mitä oli keskeyttänyt vaan satunnaisesti pari kertaa Gertie, joka, potilaansa mentyä nukkumaan, halutonna oli kuljeskellut ympäriinsä verannalla, ja muutamia kertoja ohimennen Rex ehdottaessaan biljaardierää.