"Näihin aikoihin kiitää Granite pohjoiseen päin", huomauttaa mr
Vanstone. "Ja jahti on kait ottamaisillaan vieraslastiaan Palm
Beachistä. He lähtevät kait sieltä Miamiin rautateitse, luulen minä."
"Sitten voimme heitä odottaa huomenna varhain, jos kapteeni Thomas, joka aina kulkee varovasti saariston keskessä, komentaa laivaa", sanoo Indra, joka nojaa kaidetta vasten ja silmäilee vesille.
"Laiva saattaisi helposti kulkea tänne kymmenessä tunnissa, jos vaan Thomasissa on mitään vauhtia", virkkaa Rex. "Lentokala on perheestämme nopein käänteissään, lukuunottamatta…" Tässä nyökäyttää ja iskee silmää Gertieen päin, joka istuu Varonan vieressä, vaipuneena keskusteluun, mikä paljoa enemmän tuntuu olevan nuoren miehen ja nuoren tytön kuin potilaan ja hänen hoitajattarensa välisen keskustelun kaltainen.
"Mitä tulimaista tarkoitat, poika?" puhkeaa Vanstone sanomaan silmäkulmiaan rypistäen.
Mutta ennenkun hän ennättää saada vastauksen, tulee kysymyksessä oleva nuori nainen esiin ja sanoo tuimasti: "Isä, kuulen, ettei jäähdytyshuoneessa enää ole kotletteja. Sinun täytyy lähettää Key Westistä hakemaan."
"Ja miksi ovat kotletit niin välttämättömät onnellesi?"
"Ne ovat välttämättömiä hänen terveydelleen. Tohtori Granite on määrännyt sen — kotletteja kolme kertaa päivässä. Luuletteko, että ajattelen antaa potilaani kuolla kotlettien puutteessa?" huutaa Gertrud kiivaasti.
Potilas astuu nyt esiin ja sanoo: "Pyydän teitä, señorita Gertrud, älkää vaivatko itseänne noiden kotlettien vuoksi. Mikä hyvänsä, kypsymättömät banaanit ja kookospähkinät, villisian liha ja kuivatut sisiliskot ovat ruhtinaallista ruokaa sille, joka on marssinut ja hankkinut ruokavaroja Maceon kanssa."
"Te olette taistelleet Maceon sivulla?" mutisee Gertie, ja hänen silmissään vilahtaa loiste. "Tiedättehän, ettette ole vielä sanoneet mitään siitä, mikä teidät saattoi niin lähelle kuolemaa."
"Sen tein totellakseni tohtorin määräystä", vastaa nuori mies. "Mutta nyt olen kokonaan palvelukseksenne kaikessa, mitä haluatte tietää."