"Älkää vielä mitään sanoko, poikani", sanoo Vanstone, "jollette tunne itseänne kyllin vahvaksi."
"Pah, en enää kuulu sairasten joukkoon", nauraa Varona. "Olen marssinut viikottain kärsien pahemmista haavoista, kuin mitä minulla nyt on. Eivät haavani, vaan nälkä ja jano, saattaneet minua kuoleman partaalle. Sitä paitsi olen viime neljänäkolmatta tuntina syönyt neljä 'vankkaa' ateriaa… antakaa lausetapa anteeksi, mutta minut on kasvatettu New Yorkissa ja asuisin vielä siellä, jos en olisi pakotettu taistelemaan synnyinsaari-parkani puolesta."
"Hyvin puhuttu", puhkeaa Estrabon lämpimästi sanomaan. "Jollen täällä olisi suuremmaksi hyödyksi, taistelisin vierellänne."
"Sitä paitsi", mutisee Varona, "on veljeni murhattu…"
"Äskettäinkö murhattu?" kuiskaa Indra puoleksi tukahutetulla äänellä.
"Ei, vanhempi veli… yksi lääketieteen ylioppilaita vuodelta 1871. Hän oli tuskin enempää kuin poikanen — ei paljoa vanhempi teitä, nuori señor Rex — ja taputti minua päähän (minä osasin töin tuskin käydä silloin) ja meni yliopistoonsa ollakseen koskaan palaamatta. Olette kait kuulleet kertomuksen, arvelen."
Nuori mies kääntyy pois ja menee verannan kulmalle, jättäen kuulijansa syvään mielenliikutukseen. He kaikki ovat amerikkalaisissa sanomalehdissä lukeneet kamalasta ylioppilasmurhenäytelmästä Havannassa.
Silmänräpäyksen kuluttua tulee kuubalainen takaisin ja sanoo: "Mutta enpä tiedä, miksi raskauttaisin teitä omillani ja kotimaani suruilla…"
"Ne ovat meidänkin surujamme, siitä saatte olla vakuutetut!" virkkaa
Gertie innollisesti.
"Ah, te teette minut hyvin onnelliseksi", vastaa Varona kiitollisin katsein. "Mutta se ei olekaan niin kummallista. Te olette vaan sadan peninkulman päässä onnettomasta maastani. Ihmeellistä olisi, jollei Amerikan onnellinen kansa olisi myötätuntoinen… auttaisi kansakuntaa, joka taistelee vapautensa puolesta ja kärsii sotilashirmuvallasta, yhtä julmasta kuin Alban kolme sataa vuotta sitten." Sitten lisää hän puollusteleiden: "En tahdo kuluttaa aikaanne, mutta luulen, mr Vanstone, että teidän pitää tietää, miten olen tänne tullut?"