"Ei tarvitse, jos se vaan jollain tavoin saa mielenne kuohuksiin?" vastaa amerikkalainen.
"Oo, kertokaa?" kuiskaa Gertie pidätetyn kiihkoisesti.
"Kuunnelkaa sitten", sanoo kuubalainen surullisesti, "kertomusta verilöylystä lasaretissa."
"Diablo! Tekivätkö he itsensä siihen vikapäiksi?" puhkeaa Estrabon sanomaan teeskellyn suuttuneella äänellä.
"Kuulkaa! Tiedätte, Balasco, että olen syntynyt Havannassa hyvästä ja jotenkin varakkaasta perheestä. Sokeri-istutus saaren toisessa ja muutamia tupakkakenttiä toisessa päässä olivat tulolähteinämme. Olin liian nuori ymmärtääkseni eli jakaakseni äitini epätoivoa, isäni tuskaa hänen heittäytyessään polvilleen kenraalikuvernöörin eteen ja huutaessaan: 'Punta kultaa jokaisesta punnasta ammuttavaksi tuomitsemanne poikani ruumista!'
"Vuotta myöhemmin olin liian paljon lapsi ymmärtääkseni äitini kuolemaa New Yorkissa, minne isäni oli hänet vienyt saadakseen hänet unohtamaan esikoisensa murhan. Silloin olin liian nuori, mutta nyt olen oppinut omasta kokemuksesta, mitä veljeni ja vanhempieni on täytynyt kärsiä.
"Muutamia vuosia sitten kuoli isäni, jättäen minut, yksinäisen pojan, New Yorkiin. Minulla oli ystäviä kuubalaisessa siirtokunnassa — hyviä ystäviä, mutta perhetilukset vaativat läsnäoloani Havannassa.
"Siitä hetkestä saakka, jona sinne tulin, olin niin kutsuttu 'epäluulon alainen', vaikka minua silloin, kun saarella kaikki oli tyyntä, pidettiin silmällä, ei hätyytetty. Niin vuosi sitten puhkesi kapina. Maceo nousi maalle, Gomez nousi maalle, Marti nousi maalle. Vapauden liekki paloi taas Kuubassa. Vaikka kiihkeänä yhdistymään isänmaanystäviin, pidätin itseäni isäni vanhan ystävän, José Castillon neuvosta, joka kuiskasi: 'Olen nähnyt tätä ennen koetettavan, ja se toi vaan heille kuolemaa tai maanpakolaisuutta'."
"Jonkun aikaa seurasin Castillon neuvoa ja pysyin Havannassa, missä Campos edelleen hallitsi Kuuban kenraalikuvernöörinä — mutta hän kuitenkin oli ihmisellinen olento, johon ihmisyys voi vedota. Eräänä päivänä kuiskittiin: 'Weyler tulee!' Silloin tiesin, että oli joko palaaminen Amerikkaan sieltä rauhassa katsomaan maani taistelua ja kiroamaan itseäni toimettomuuteni takia, tai myöskin lähteminen rämeille, ruokotiheikköihin ja siellä yhtyminen johonkin kapinoitsijajohtajaan. Minä tein niin. Maceo kulki juuri siiloin Pinar del Rioon, ja minä rupesin hänen palvelukseensa, vaikka aseitta.
"Oleskellessani siellä sain kuulla, että Castillo, joka oli neuvonut nöyryyteen ja toimettomuuteen, oli vangittu ja viety elinkaudeksi Cuentaan. Silloin tiesin minä, mitä nyt kaikki tietävät — ettei Kuubassa koskaan säästetä 'il pacificoa', — sitä, joka ei taistele eikä tee vastusta.