Äkkiä näkyi tulenloimu —- eräs kaupunginosa oli liekeissä. Oli kova tuuli, ja juopuneet sotilaat ja neekerit levittivät tulta. — Millaiseksi vaimoni kohtalo tuli kaupungissa, joka keskellä yötä oli täynnä juopuneita sotilaita? Nyt minun täytyi saada hänestä selko.

Liekit hulmusivat pahemmin kuin koskaan, kaupungin yleiset rakennukset paloivat, tuli tarttui pääkaupungin kaduilla oleviin äärettömän lukuisiin pumpulipaalefhin. Syöksyin sokeana puoleen ja toiseen etsien vaimoani, ja tapasin Caucuksen.

— Missä hän on? — huusin.

— Luulen hänen olevan eversti Pickensin luona. Nancy Jackson sanoi, että heidän piti mennä sinne!

Syöksyin edelleen. Pickensin talo oli keskellä palavaa korttelia!

XXI

Kenet minä pelastin.

Caucuksen seuraamana minä tunkeuduin villeinä huitovien juopuneiden sotilaiden ja tavaroitaan liekeistä pelastavien kaupunkilaisten läpi sekä saavuin vihdoin Pickensin taloon, jota ympäröi puutarha — tämäkin talo oli liekeissä, Perhe oli paennut juuri edellä, ja ottanut mukaansa sen mitä saattoi. Viitattiin eräälle syrjäkadulle, ja minun piti juuri jatkaa matkaani, mutta samalla Caucus pysähdytti minut huutaen:

— Herranen aika, katsokaapa lapsukaista!

Eräässä ylikerran ikkunassa seisoi mulattityttö lapsi käsivarrellaan — valkoinen lapsi — huutaen apua. Vaimoni oli luultavasti nyt turvassa, kun taas tämä lapsi ja tyttö olivat hengenvaarassa.