Tyhjä takinhiha.
Heinäkuun ensimäinen päivä 1861 meni, ja minä olin yhä Etelä-Karolinassa. Kaikkien vanhain ystävieni kammona minä elin erakkona, ja ainoana lohdutuksenani olivat ne hetket, jotka sain viettää morsiameni seurassa.
Amos Piersonilla, joka oli huomattavin tavarainhankkija armeijalle, oli sen johdosta suuri vaikutusvalta. Sen minä taaskin huomasin, kun kenraali Pemberton tarjosi minulle paikkaa esikunnassaan.
Minä kieltäydyin jälleen, ja se aiheutti, kuten edelliselläkin kerralla, pitkiä selityksiä sanomalehdissä, kiivaampisävyisiä kuin edellisellä kerralla. Hallitus tarvitsi kuitenkin minua rautatien palveluksessa siksi hyvin, ettei tahtonut harjoittaa pakkokeinoja.
Siten kansalaissodan kaksi ensimäistä vuotta kuluivat voittojen ja tappioiden molemmin puolin vaihdellessa. Oli olemassa hiljainen sopimus minun ja morsiameni välillä, että me heti sodan päätyttyä menisimme naimisiin — mutta se ajankohta näytti pakenevan yhä kauemmaksi. Vastukset näyttivät ainoastaan kiihoittavan pohjoisvaltioiden itsepäistä vastarintaa, ja vihdoinkin, joulukuun alussa 1862 tapahtui suuri Fredericksburgin tappelu, joka tuli minulle kohtalokkaaksi.
Sähkösanoma levitti uutisen liittolaisten menestyksestä, ja Columbian naiset sekä harvat jäljelläolevat miehet riemuitsivat voitosta.
Joulupäivänä ratsastin tuomari Peytonin asuntoon nauttiakseni ainoata vieraanvaraisuutta, jota minulle vielä tarjottiin — ainoa ystäväni oli nyt enää uskollinen Caucus.
Laura otti minut vastaan tavallisuutensa mukaan, mutta hänen sisarensa, joka nyt oli luopunut kaikesta toivostaan tehdä minusta etelävaltiolaista, sanoi minulle, että nyt oli minulla aika osoittautua mieheksi ja mennä rintamaan sensijaan että tein rakkaudentunnustuksiani.
Hänen Arthur-veljensä oli nyt kapteeni, kahdenkymmenenkahden vuoden ikäisenä, ja Walton majurina — kuolema vaikutti sen, että ylennykset kävivät ripeämmin.
He eivät olleet kuulleet mitään Arthurista Fredericksburgin tappelun jälkeen ja heidän mielestään oli kumma, ettei hän kirjoittanut; mutta he eivät olleet levottomia, koska sähkötetyissä kuolleidenluetteloissa ei ollut hänen nimeään.