— Piiloita minut Nuoleen, niin saat tämän! — sanoin minä.
— Kyllähän minulle raha kelpaisi, massa, mutta se ei käy päinsä.
— Kyllä, — sanoin minä hänen toverinsa tultua lisäksi, — jos piiloitatte minut puuvillapaaliin, niin se onnistuu.
— Hitto vieköön! — sanoi toinen.
— Pyhä Mooses! — huudahti toinen. — Vaihtakaa raha meille, massa, niin teemme sen. Me emme uskaltaisi vaihtaa sataista!
Tutkin kiihkeästi lompakkoani ja löysin kaksi viidenkymmenen dollarin seteliä, samalla kun he hämmästyttävän nopeasti ratkoivat auki paalin, ottivat ulos osan sen sisällyksestä ja saatuaan rahat pistivät minut sisälle. He sanoivat minulle asettavansa paalin sellaiseen paikkaan, jossa sitten saattaisin tulla ulos, ja sitten huomasin, että he ahersivat saadakseen minut laivaan ja heittivät paalin paikoilleen. He leikkasivat ennen lähtöänsä myöskin sen ympärillä olevat köytökset, ja minä ryömin ulos.
Siinä paikassa, missä olin, oli tuskin jalkaakaan lastin ja yläpuolella olevan kannen väliä, ja eräs kansipalkin nurkka oli kyllin suuri suojelemaan minun ruumiini. Sinne neekeri sulloikin minut sanoen kauhistuksekseni:
— Tuo palkki saattaa kenties suojella teitä poliisin seipäistä, mutta kun he alkavat savustaa, niin sitten on sääli massaa!
Kone alkoi kuitenkin pian työskennellä, ja suureksi ilokseni minä huomasin päässeeni sekä savustuksesta että seivästämisestä.
Mutta neljännestunnin kuluttua kuulin kapteenin vastaavan erään patrulliveneen huutoon. Kone pysähtyi, ja minä kuulin Samsonin sävyisän äänen: