Silloin minusta oli kuin elämä olisi ollut unta, ja kaikki musteni silmissäni. Lapio putosi kädestäni, ja minä itse vaivuin maahan.
Kuulin vahdin sanovan:
— Tuo poloinen pahus sai auringonpiston. Hän kaatui juuri neidin tullessa.
Siihen Laura sanoi:
— Kantakaa joutuin hänet tuonne lähteelle! Vesi virkistää häntä!
Avasin silmäni ja huomasin olevani pienessä lehdossa. Puro solisi suohon, joka ulottui lähellä työpaikkaa olevaan Wappoo-jokeen. Kylmä vesi herätti minut jälleen henkiin. Lepäsin ruohostossa, ja hän tuijotti minuun mutisten: "mies-parka!" mutta tuntematta minua. Caucus hautoi kasvojani.
Silloin hänen kätensä alkoi vapista, kasvonsa tulivat tuhkanharmaiksi, ja hän mutisi:
— Hyvä Jumala!
Ja hetken kuluttua sanoi vartija:
— Nouse ylös ja mene työhön, meillä ei ole aikaa odottaa enempää!
Nouse ylös!