Yleinen kiihtymys oli levinnyt neekeriväestöönkin, ja nuori Caucus, orjapalvelijani, tuli luokseni silmät selällään ja punainen tukka kiihtymyksestä tavallistakin kiharaisempana — joskin hän oli mulatti, oli hänellä tiilenpunainen tukka, ja hän näytti erittäin hullunkuriselta ollessaan noin suunniltaan kuohuksissa. Tuomari Peyton, hänen entinen isäntänsä, oli antanut hänen siirtyä minun palvelukseeni.
Istuin sinä iltana kauan valveilla ajatellen tulevaisuuttani. Olin ollut viisi vuotta etelässä rautatieinsinöörinä, pidin sekä maasta että kansasta, eikä minulla ollut suurtakaan halua jättää kumpaakaan — muulla ehdolla kuin että saisin viedä mukanani Laura Peytonin panttivankina pohjoiseen. Mutta ajatellessani toiveitani, — muistellessani, miten ihmiset, joita olin pitänyt parhaiua ystävinäni, äsken olivat kadulla ääneti kulkeneet ohitseni sen vuoksi, että luopumisen jälkeen epäilivät minun uskollisuuttani heidän asialleen, — silloin ymmärsin, että lähimmät kuukaudet kävisivät minulle vaikeiksi ja että rakkauteni joutuisi mitä kovimpaan koetukseen.
Seuraavana aamuna minut herätti Tom Baxter, ammatti- ja asuintoverini, pukeutuessaan huutaen seinän takaa:
— Oletko jo laittanut matkalaukkusi kuntoon?
— En; mitä tarkoitat?
— No kiiruhda sitten sullomaan tavarasi, sillä pian saamme molemmat laputtaa pohjoisvaltioihin!
Tapasimme hieman myöhemmin toisemme aamiaispöydässä, ja Baxter jatkoi:
— Niin, niin, Lawrence, kyllä meidän on pian lähdettävä tiehemme! Etelä-Karolina luopui eilen, ja huomenna Georgia ja puuvillavaltiot seuraavat esimerkkiä. Tiedämmehän molemmat oikean paikkamme, kun rynnistely alkaa?
— Aion jäädä tänne ainakin siihen asti, — sanoin minä. — Viihdyn täällä, väki pitää minusta, ja työni on menestynyt.
— Pitää, sanot? Etkö huomaa, miten vieroen meitä kohdellaan jokaisena kuluvana päivänä? Mutta tiedän kyllä, että sinusta aina pidetään eräällä taholla, ja sentähden et tahdo matkustaa. Jos olen arvannut oikein, niin on kysymyksessä nuori nainen, kylläkin voittamisen arvoinen. Toivotan sinulle onnea; mutta jos jäät tänne, niin sinun täytyy tapella rajan toisella puolella ja minun toisella, — sillä tämä liike merkitsee sotaa, näetkös!