Mitä oli nyt saattanut tapahtua? Sitä en käsittänyt. Mutta yhdestä asiasta minä olin varma: että morsiameni rakasti minua. Ja nuoruuden toivehikkuuden ansiosta minä tunsin itseni onnelliseksi, vaikkakin pilviä kasaantui tulevaisuuteni taivaalle.
Ennenkuin minä illalla ehdin tuomarin kauniille kesäasunnolle, kohtasin neiti Bellen, joka hattu kädessään tuli puistokäytävällä juosten minua vastaan.
— Laura on kertonut kaikkityyni, — huusi hän suloisella etelämaisella murteellaan.
— Tosiaanko! — mutisin hämmästyneenä.
— Onpa kylläkin — että te tahdotte mennä naimisiin hänen kanssaan. Näettekös, tytön täytyy aina uskoa salaisuutensa jollekulle, ja kun äiti nyt on kuollut, niin minä saan olla hänen sijaisensa; — ja minä olen kovin iloissani, kun teistä tulee meikäläisiä. Olen aina sanonut, että herra Bryant oli aivan liian hyvä kuuluakseen noihin kauheihin mustiin tasavaltalaisiin — niin juuri sanoin!
— Minä en ole koskaan kuulunut niihin "mustiin tasavaltalaisiin", joista te puhutte.
— On olemassa ainoastaan yksi laji mustia tasavaltalaisia: ne jotka tahtovat poistaa orjuuden. Voi, miten minä vihaan heitä! He tahtovat syöstä taloutemme perikatoon ja riistää meiltä palvelijamme, jotka meitä rakastavat. — Ajatelkaapa, että he tahtoisivat eroittaa vanhan Chloe-muorin minusta, vaikka hän pitää minusta niin paljon! Minä puhuin tuolle raukalle, mitä nuo pohjoisvaltioiden viheliäiset ihmiset tahtovat tehdä, ja sitten hän itki koko yön. Mutta tehän olette kääntynyt, te — ja nyt te tietysti tahdotte tavata Lauraa — tiedän hänen teitä odottavan, — lisäsi tyttö, katseessaan veitikkamainen ilme. — Hän on tuolla puutarhassa. Tule tänne, Caesar, ja pidä huoli herra Bryantin hevosesta!
Näin valkoisen hatun vilahtavan puutarhassa ja huomasin morsiameni istuvan kirje kädessään penkillä ja tuijottavan Columbiaan vievälle tielle. Hän ei ollut varmaankaan nähnyt minun tulevan ja odotti hermostuneessa jännityksessä.
Mies tuntee helposti turhamaisuuttaan hivelevän, kun näkee kauniin morsiamensa; ja niin oli tosiaan minunkin laitani havaitessani Laura Peytonin, sillä kauniimpi ilmestys ei ollut koskaan kohdannut katsettani.
Ilma oli vielä lämmin, ja tyttö oli kuin kesän kuva istuessaan vaaleassa hameessaan, valkoinen hattu vieressään penkillä. Hän oli etukumarassa ja tähysti tielle, tavoittaen nähdäkseen minua — katseessaan koko kaipauksien maailma.